Minkälaista on kun kämppis on seksiaddikti tai kuin TV-sarjan Pulkkinen?
Teksti Johanna Mitjonen
Kuvitus Maija Fagerlund
"Jätti kenkään jonkun
Jumala pelastaa
-mainoksen"
Nimimerkki Ei soluun enää ikinä kertoo kolmesta varsin persoonallisesta kämppiksestä. Yksi oli noin kahdeksannen vuoden ammattikorkeakouluopiskelija, ja kertojan mukaan "täysi sosiaalipummi": "Hän ei viitsinyt tehdä töitä, vaan haki sossusta rahaa milloin milläkin verukkeella. Joi yleensä kaljaa läpi yön ja vittuili minulle aamulla miksi olen niin hölmö, että käyn töissä." Lisäksi kämppis oli amigafanaatikko, hän halusi aina vertailla esimerkiksi kuinka paljonko netti haukkaa prosessoritehoa. "Kämppis ei tajunnut, ettei homma minua kiinnosta, vaan saattoi jorista minuuttitolkulla, vaikken vastannut mitään."
Hermoja raastavaa oli myös se, että kämppiksellä oli tapana touhuta suihkussa tuntikausia. "Kerran lähdin lenkille äijän mennessä suihkuun, kun ajattelin suihkun olevan ainakin palatessani vapaana. Paskan marjat, ukko lutrasi edelleen ja jouduin odottamaan vielä vartin!" Toisella kerralla kämppis läträsi niin rankasti, että vesi tulvi alakertaan asti ja huoltomies tuli valittamaan. "Selvisi, että sankari oli tukkinut pitkillä hiuksillaan lattiakaivon, yrittipä vaatia minuakin osallistumaan Kodin putkimiehen kustannuksiin ´kun hiuksia lähtee kaikilta´. En maksanut, koska hiustyylini on kalju, ja kaivossa oli tukko noin 40 cm pitkiä karvoja."
Kämppis ei tiskannut tai siivonnut koskaan, vaan keräsi kaiken isoksi tiskivuoreksi. "Lainasi tietysti astioita ja hajottikin osan, korvauksia ei tietenkään maksanut". HOAS heitti lopulta kämppiksen pihalle, kun opinnot eivät edenneet. "Laiskuri tietenkin nakitti minut muuttoavuksi, kun eivät saaneet isänsä kanssa kirjahyllyä liikkumaan. Kannoin sen yksin autoon. Muutti kuulemma jonnekin autotallin takahuoneeseen, sai halvalla ja sinne sai kuitenkin netin…"
Toinen kämppis sitten istuikin sulkeutuneena asunnossaan koko ajan, eikä antanut itsestään juuri mitään elonmerkkejä. "Tupareitteni jälkeen hän ilmeisesti säikähti paheellisesta menosta ja jätti kenkään jonkun ´Jumala pelastaa´ -mainoksen." Kämppis ei myöskään siivonnut, mutta onneksi hänen äitinsä siivosi aina käydessään.
Kolmas kämppis oli kotoisin Afrikasta, ja hänellä oli hieman suurpiirteiset tavat. Kämppis sekä poltti tupakkaa että oli kengät jalassa sisällä ja söi toisten ruokia. "Ihana hirssipuuro tai jotain sinnepäin oli aina kuivuneena kokkareena hellalla." Lisäksi musiikki soi huoneessa täysillä, vaikka kämppis oli itse töissä. "Pariin otteeseen huoneesta kuului myös erittäin äänekästä seksiä. Pari ekaa varvia vielä kuuntelee, mutta sitten alkoivat temput tulla tutuiksi." Mies ei myöskään siivonnut, ja valitettavasti hänen äitinsä ei tullut Afrikasta siivoamaan. "Kun otin asian puheeksi, totesi hän asunnossa olevan riittävän siistiä. Itse kuljin ulkokengillä yhteistiloissa, kun oli niin paskaista."
Muukin talonväki oli värikästä. "Joku idiootti popitti aina maanantain ja tiistain välisen yön yläkerrassa, ilmeisesti oli aina maanantaibileet. Viikonloppuna ei olisi niin haitannut, mutta kun tiistai oli lukukauden aikana viikon ainoa työpäivä, ja herätys oli neljältä. Oven koputukseen ei vastattu ja meteli vaimeni, kunnes häivyin. Lopullinen ratkaisu oli laittaa 12 tuuman subwoofer kiinni patteriin ja ajaa yli 500 watin teholla 40 hertsin testisignaalia Hifi-lehden testi-cd:ltä. Yleensä hetken kuluttua vaimeni!"
Nimimerkin naapuritalossa oli kaupungin vuokrakasarmi, jossa asui varsin runsaasti "erään pussihousuja ja hevospelejä suosivan etnisen vähemmistön edustajia". Eräs vähemmistöperhe häädettiin kolmannen kerroksen kaksiosta poliisin antaessa virka-apua. Tällöin selvisi, että kaksion huoneiden välinen kantava seinä oli poistettu. Asunnosta löytyi melkein täysikasvuinen hevonen ja parvekkeella oli ihka oikea perunamaa.
"Ei osannut vetää vessaa, vaan siellä kellui toistuvasti kakkakikkareita"
Nimimerkki Maailmanmatkaajatar kertoo asuneensa eri puolilla Eurooppaa. Näin ollen hänellä on ollut kämppiksiäkin eri kansallisuuksista. "Ranskalaisen Catherinen kanssa tarinahan meni niin, että muutimme yhteen kännisen illan puheiden seurauksena. Alkuun meni ihanasti ja oli kivaa, juteltiin paljon ja vietettiin mukavia hetkiä." Mutta sitten tilanne muuttui. Reilu kuukausi muuton jälkeen selvisi että Cat oli raskaana. Raskauden alkuvaihe meni hyvin, mutta kuudennella kuulla kämppiksestä tuli omituinen, hän kiukutteli, valitti ja huomautteli kaikesta. Koskaan ei tiennyt, millä tuulella nainen oli kun kotiin meni. "Siivoaminen, roskiksen vienti ja laskujen maksu olivat erityisen mieluisia riidan aiheita hänelle. Joskus riitely jatkui yhteisessä työpaikassamme ja Cat tuli huutamaan työasioista."
Maailmanmatkaajatar ymmärsi kyllä, että hormonithan ne ilmeisesti hyrräsivät, mutta syitä saattoi olla myös muissa asioissa. "Cat saattoi olla kateellinen omasta parisuhteestani, kun heillä ei lapsen isän kanssa mennyt niin hyvin." Hän kertoo, että kotona ei juuri huvittanut olla, ja hän välttelikin kovasti sinne menoa. "Seitsemännellä kuulla Cat sai asiansa suurin piirtein kuntoon poikaystävän kanssa ja muutti pois asunnosta yhteen poikaystävän kanssa." Muuton jälkeen tytöt eivät enää olleet yhteydessä. "Hassua on se, että Cat aloitti työt taas työpaikallani ja juttelimme niin kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Mutta ystäväksi en häntä enää laske."
Onpahan Maailmanmatkaajattarella ollut nymfomaanikin kämppiksenä. "Maannaiseni Karita oli taas tarina erikseen; miehiä ramppasi meillä kotona lähes jatkuvasti." Tytöt jakoivat asunnossa huoneen. "Kerran olin mennyt jo aiemmin nukkumaan, ja himokas Karita joutui paneskelemaan autossa kumppaninsa kanssa."
Erään kerran Karita toi kotiin miehen, joka teki erikoisen katoamistempun. Kerrankos mies aamulla yhteisestä sängystä katoaa, mutta ainutlaatuista tässä tapauksessa oli se, että tytöt asuivat huonomaineisella esikaupunkialueella, ja takapihalla oli parimetrinen muuri piikkeineen. Lisäksi ulko-ovesta ei päässyt ulos kuin avaimella ja ovi piti myös lukita ulkoapäin. "Tästä huolimatta ukko oli aamulla kadonnut sanomatta sanaakaan ja ovet olivat lukossa."
Vieläkin on mysteeri, miten mies pääsi karkuun. Alkuun tytöt luulivat, että mies oli vienyt avaimen ja seitsemänkymppinen vuokranantaja soitettiinkin vaihtamaan lukot. Myöhemmin avaimet löytyivät ja vuokranantaja vaihtoi lukot takaisin. "Epäilemme, että mies jotenkin kiipesi aidan yli, piikeistä huolimatta." Sama meno jatkui toisessa asunnossa, jossa tytöillä oli kuitenkin omat huoneet. "Kerran olin jälleen nukkumassa, kun entinen työkaverini avasi oven ja tervehti; hän oli Karitan viimeisin löytö. Olin onneksi useita viikonloppuja poissa, joten säästyin monelta jatkoruljanssilta."
Toisen ranskalaisen kämppiksen Aurélien kanssa haastateltava asui Välimerellä yhden kesän. "Tyttö jätti kaasut päälle kaasuhellassa, ovet lukitsematta ja ihmisen mentävät ikkunat auki lähtiessään." Kämppiksella oli myös suhteellisen epämiellyttäviä tapoja. "Hän ei muistanut tai osannut vetää vessaa, vaan siellä kellui toistuvasti kakkakikkareita. Meidän muiden täytyi laittaa lappuja ympäri asuntoa, esimerkiksi ovelle muistutuslappu ´lukitsethan oven lähtiessäsi´, lieden viereen muistutus kaasun sammuttamisesta käytön jälkeen sekä piirroskuva, miten se tapahtuu ja vessaan muistutus piirroksineen vessan vetämisestä."
Havainnolliset laputkaan eivät valitettavasti auttaneet, vaan käytös jatkui samanlaisena koko asumisen ajan. "Lopulta me muut vähän niin kuin pakotimme tytön muuttamaan naapuriasuntoon englantilaisten ystäviemme luo. Muutaman päivän jälkeen he tulivat sanomaan, että ymmärtävät, miksi meillä oli lappuja joka puolella meidän kämppää ja voisivatko he saada laput itselleen."
Tytössä oli myös pienen ekshibitionistin vikaa: aamuisin Aurélien kanssa huoneen jakaneet miespuoliset kämppikset heräsivät hänen joka-aamuiseen selluliitinharjausrituaaliinsa.
Ollessaan kesätöissä Espanjassa eräs Maailmanmatkaajattaren ajattelematon kämppis lukitsi hänet vahingossa asuntoon, kun itse lähti illalla juhlimaan. "Olimme hukanneet poikaystävän kanssa toiset avaimet, ja tämä kaveri laittoi varalta oven lukkoon, ettei mitään kävisi tai kukaan tulisi. Mutta ei muuten herra itsekään tullut kotiin kuin vasta seuraavana iltana." Ovea ei saanut sisältä auki ilman avainta, ja ikkunoissa oli metallitangot, joten ulos ei päässyt lainkaan. "Oli tosi kuuma, eikä meillä tietenkään ollut vettä eikä ruokaa, ja kämppistä ei saatu kiinni. Onneksi saatiin toiset ystävät kännykällä kiinni ja pyydettiin niitä tuomaan meille mäkkäristä ruokaa ja kaupasta pullovettä, ja he saivat onneksi ujutettua tavarat meille ikkunatankojen välistä."
"Hän lauloi mantraa ensin muutaman kerran, sitten seuraavana iltana vähän enemmän"
Nimimerkki Taiteilija kertoo asuneensa viitisen vuotta yksityiseltä vuokratussa kolmiossa. "Meitä asui yksi tyttö joka huoneessa, saimme siis itse valita kämppiksemme, mutta välillä oli joitain kavereita mitä ei tuntenut niin hyvin, tai tutun tuttuja." Yksi kämppiksistä liittyi yllättäen buddhalaiseen lahkoon. "Siihen kuului joku mantra, jota hän lauloi ensin iltaisin muutaman kerran, sitten seuraavana iltana vähän useamman kerran ja niin edespäin. Huoneidemme välillä oli erityisen ohut seinä, joten mantra kuului tosi hyvin. Myöhemmin hän saattoi laulaa sitä aamuisin ja päivisinkin. Kerran kun tulin kotiin,oli meillä pieni ryhmä keski-ikäisiä naisihmisiä laulamassa mantraa hänen kanssaan… Ja mantra oli vielä aina sama."
Yksi Taiteilijan kämppiksistä oli tutustunut lomallaan ulkomailla poikaan, jonka sitten kovin rakastuneena toi yhteiseen kotiin lomalle viikoksi. Mutta rakkauteen tuli ryppy jo ensimmäisenä päivänä, ja niinpä kämppis lähti vanhempiensa luo. "Sitten poikaraukka oli meillä loppuviikon yksin synkkänä. Jotain piti vähän yrittää sen kanssa sitten jutella. Samalla kertaa sain myös kuitata meidän ovella käyneen tullivirkailijan paketin, kun tälle pojalle palautettiin häneltä tullissa takavarikoidut särkylääkkeet, ja joku talkki. Hän oli kai vaikuttanut jotenkin epäilyttävältä."
Myös yläkerran naapurit antoivat kuulla itsestään mielenkiintoisella tavalla. "Siellä oli kanssa kimppakämppä — hyvin synkästä metallimusasta pitäviä poikia. Kaikenlaista häiriötä sieltä aina tuli: tuota musiikkia, joka ei ollut niin makuuni ja parvekkeelta tippuvia kaljapulloja ja muuta sellaista. Kerran kun olin menossa nukkumaan, kuuntelin hiukan vaivaantuneena, koska yläkerrasta kuului aika voimakkaita seksiääniä. Pahinta oli, kun äänet aivan yhtäkkiä loppuivat, ja miesääni huusi: 'Laita ATV, mä oon runkannut tän jo kolme kertaa läpi!'"
Näin Jämeräntaipaleella
"Olen huolissani kämppiksen terveydestä. Jääkaapin sisällöstä päätellen hän elää valkoisella paahtoleivällä, nakeilla ja eineslihapullilla. Pakkauksia ilmestyy jääkaappiin katkeamattomana virtana edellisten tyhjentyessä. Toivottavasti käy edes koulussa syömässä, raukka."
Nimim. Ravintoterapeutti JMT:lta
"Muutin fuksivuoden alussa JMT:lle 3:n hengen solukämppään. Yksi kämppiksistäni oli vanhempi tieteenharjoittaja, joka ei keittiön siisteydestä juuri huolehtinut. Keskustelin siivoamisesta hänen kanssaan, ja yritin itse siivota keittiötä, mutta huomasin sen täysin turhaksi. Ratkaisin asian pitämällä kenkiä jalassa, enkä ottanut paineita asiasta. Kutsuinkin kavereideni keskuudessa kämppistäni rotaksi.
Kämppis vaikutti myös omaan siisteyteeni keittiön puolella. Kerran opiskelijabileiden jälkeen täysi tuopillinen vettä tippui lattialle, otin vain uuden tuopillisen ja menin huoneeseeni. Kun kämppis vihdoin muutti, hän jätti keskelle yhteisiä tiloja ison kasan roinaa. Odotin muutaman päivän, ja heitin koko kasan roskalavalle. Soitto tuli tietysti perään, kun kasassa oli ollut kuulemma jotain siivilöitä ja julisteita."
Nimim. Opa
