Ympäristöystävällisyys uhkaa ympäristöä

Teksti: Janne Luotola

Poliitikot, rakennuttajat ja asunnon ostajat puhuvat yhteen ääneen ympäristöystävällisyyden puolesta. Puhe on yleensä tyhjää alusta alkaen. Väitteeni eivät perustu mittaustuloksiin - koska ymmärtääkseni tällaista ei pystytä yksiselitteisesti mittaamaan - vaan kriittiseen pohdintaan.

Ympäristöystävällisyyttä käytetään suhteellisessa eikä ehdottomassa merkityksessä. Että jokin on "ympäristöystävällistä", tarkoittaa yleensä sitä, että se kuluttaa vähemmän ympäristöä kuin vastaava vaihtoehto. Se ei tarkoita todellista ympäristöystävällisyyttä. Tiiviissä, sadan neliön omakotitalossa asuminen tuskin on todellisuudessa ympäristöystävällisempää kuin puolet pienemmässä, vuotavassa kerrostalossa asuminen.

Myyjät mainostavat uusien asuntojen olevan energiatehokkaita. Mainokset voivat pitää paikkaansa. Jos asiaa katsotaan kuitenkin kokonaisuuden kannalta, uusien rakennusten asuttaminen tarkoittaa usein myös, että vastaava määrä asuntoja jää tyhjäksi. Siitä syntyy jätettä.

Energian tuottamisessa on sama ongelma. Tuulimyllyistä mainitaan mieluusti, että ne säästävät ympäristöä. Onko kukaan laskenut, millainen määrä energiaa kuluu yhden tuulivoimapuiston pystyttämiseen? Entä kuinka kauan puistoa käytetään ennen kuin rakennetaan jokin vielä "ympäristöystävällisempi" tekniikka?

Todella ympäristöystävällistä ei siis useinkaan ole ympäristöystävällisen tekniikan kuluttaminen vaan siitä pidättäytyminen. Tämä toteamus ei liene edes uhka talouskasvulle, sillä uuden rakentamisen sijaan voidaan keskittyä kunnostamaan ja elävöittämään jo olemassa olevia asuinkohteita.

Kaupunkia ja elinympäristöä suunniteltaessa on osattava unohtaa laskeminen. Se on pelkkä väline. Sillä voidaan varmistaa, että raha riittää tai että seinät kantavat. Mutta sillä ei voida luoda hyvää elämää eikä onnistuneita ratkaisuja.

Suomen laki ja markkinavoimat pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan ankeuttamaan ihmisten elämää. Asumistiheyttä, neliöhintoja, neliömääriä ja muita tekijöitä mitataan numeroissa. Ihmisen havainnointikyky ei kuitenkaan riitä abstraktioiden havaitsemiseen. Ihminen kokee viihtyisyyden mutta ei sen hintaa.

Kun "realisti" sanoo, että viihtyisä on kallista, hän erehtyy. Mitäänsanomaton 100-neliöinen asunto on oletettavasti halvempi kuin taiten suunniteltu 100-neliöinen asunto, mutta puolet pienempi asunto voi olla myös puolet tilavampi. Hyvin suunnitellussa asunnossa tilan käyttö voi olla järkevämpää kuin suuressa - eikä se ole välttämättä mainospuhetta.

Hyvin suunniteltu ympäristö voi toimia kodin jatkeena. Se tila, mikä puuttuu olohuoneesta, voi löytyä moninkertaisena oven ulkopuolelta. Laskutaito on tärkeä taito, jos sitä osaa käyttää vasta siinä vaiheessa, kun muoto on päätetty.