Vesivanerista katutaiteeksi

Palstalla jymäytetään herkkäuskoisia. Naurua ja rakkautta on Otaniemen Jäynäkilpailun nro 22 virallinen teema.

Teksti: Hilja Ankka

Yleisin jäynäämisen muoto lienee erilaiset kyltit. Vuosien varrella on nähty mitä erilaisimpia opastimia ja mainoskylttejä, enemmän tai vähemmän uskottavia viestejä ja varoituksia. Seuraavaksi tutkimme, kuinka saatetaan maailmaan täysiverinen kylttijäynä.

Vaikka houkutus käyttää hyväkseen valmista materiaalia olisikin suuri, todellinen teekkari ei kuitenkaan mene sieltä, missä aita on matalin, sortumalla laittomuuksien puolelle. Hän ei käy hakemassa "bussilinjan 69 Linnunradalle" -reitiltä Westendiin muuttaneen Teekkarikylän kylttiä pohjaksi omalle jäynälleen, vaan hankkii aivan kiltisti vesivaneria. Myös muut tarvikkeet kuten kontaktimuovi, tussit, maalit ja heijastinmateriaali tulevat varmasti tarpeeseen. Lisäksi kiinnitykseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Näillä varusteilla näppäräsorminen teekkari saa aikaan jälkeä, joka vastaa täysin valtion palkattomien työpajojen aikaansaannoksia.

Jotta kyseinen juuri hankittu puupala täyttäisi jäynän määritelmän, olisi sen oltava myös jollain tavalla informatiivinen. Olennaista asiassa kuitenkin on uskottavuus ja empiirisiin kokeisiin luottava teekkari suuntaakin seuraavaksi kentälle tekemään tutkimusta. Korkeakoulunkin alueelta löytyy huomattava määrä plakaatteja, joista dataa kannattaa kerätä. Teekkari määrittääkin tietokantaansa OMG-tekstin valkoisuuden, WTF-tekstin taustan sinisyyden ja Bögmansvägen-tekstin fontin. Vaikka plagiointi ei kannatakaan, suosittelemme käyttämään myös edellisten sukupolvien neronleimauksia hyväksi. Ainakin niihin kannattaa tutustua, koska yllättävän moni idea on jo kokeiltu.

Ennen varsinaisen askartelun aloittamista on syytä muistaa, että teekkari on kaikesta huolimatta ihminen, ja hänenkin kohdallaan on ruoka- ja juomahuolto olennaista. Onneksi Otariisto on kätevästi matkan varrella, ja sieltä saa napattua edessä siintävään prosessiin evääksi banaanit ja gebardit. Niin kuin kaikissa itseään arvostavissa tasohyppelypeleissä, on teekkarinkin kotimatkalla vaaroja. Muistathan, että fyysikoiden ruokkiminen on ehdottomasti kielletty eikä mäyräkoiraa kannata päästää karkuun pyörän tarakalta Ossinlammen kummulla!

Fyysisesti ja henkisesti ravittuna on hyvä käydä kylttiä valmistamaan. Mutta muutama seikka on hyvä ajatella ennen kuin antaa vannesahan soida. Virkavalta suhtautuu kovin nihkeästi liikennettä (jalankulkua ei lasketa herrasmiehen kulkuvälineeksi) ohjaaviin kyltteihin, joten paras unohtaa sellaiset. Eläinten soidinkulun reittien merkitseminen on tietenkin vain palvelus yhteiskunnallemme. Ongelmallisia ovat myös kaikenlaista muuta lailla säädettyä toimintaa ohjaavat kyltit, tosin Teekkarikylän paikoitusongelman ratkominen lienee kuitenkin harmaalla alueella. Suosittelemme kääntymään tällaisissa kysymyksissä asiantuntijan puoleen tai kysymään kiltisti luvan herra konstaapelilta. Myös metritavaran kiinnittämisessä tulee käyttää järkeä. Jos haluaa jäynänsä ilahduttavan kanssaeläjiä pidemmänkin ajan, suosittelemme ehdottomasti hankkimaan aivan oman tolpan. Kannattaa pitää mielessä, että myös kunnallistekniikkaan piikkaaminen aiheuttaa närää.

Paras asennushetki on tietenkin yöllä, jolloin saa rauhassa pohtia, kuinka nyt sitten olikaan ajatellut kylttinsä kiinnittää. Päivänvalolla kannattaa varustautua asianmukaisin suojavälinein ja haalarein. Muutama varoituskolmio antaa uskottavuutta "kaupungin" työmaalle. Muista dokumentoida kylttisi, sillä ainakin Espoossa on katutaiteella paha tapa päätyä kaupungin varikolle talteen.