Väyrynen odottaa järisyttävää ympäristövallankumousta

	Kuvan ottaja: Päivi Tittanen

Teksti: Marianne Falck

Paluun ministeriksi tehnyt Paavo Väyrynen tuntuu olevan nyt ajan hermolla enemmän kuin koskaan. Väyrynen auttaa maailman köyhiä, suojelee metsiä, paheksuu länsimaista kulutusta ja haluaa vihreän vallankumouksen. Onko maailma muuttunut vai itse Väyrynen?

Poliittisen jäärän maineeseen aiemmin noussut ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk.) on palauttanut politiikan politiikkaan. Väyrystä kuunnellessa hänestä kuoriutuu suorastaan maailmanparantaja ja vihreän vallankumouksen esitaistelija.

"Meillä on koko ihmiskunnalla tarve luoda uusi taloudellisen kehityksen malli tai toteuttaa, niin kuin Lester Brown kirjoittaa, ympäristövallankumous", Väyrynen maalailee pohtiessaan kehityskritiikkiä konselji-kokoushuoneessa valtioneuvoston linnan kellarissa, Helsingin Senaatintorin kupeessa.

Väyrysen mielestä länsimaista kertakäyttökulttuuriin perustuvaa elämäntapaa ei voi enää jatkaa kauaa. Hänestä on väistämätöntä, että teollisuusmaat joutuvat kehittämään nykyisestä radikaalisti erilaisen tuotanto- ja kulutusmallin, jo siksi, että niiden pitäisi laskea hiilidioksidipäästöjä 80 prosentilla.

Muutoksen on ministeristä oltava yhtä syvällinen kuin teollinen vallankumous aikoinaan oli. Siirtyminen uuteen talousmalliin tapahtuisi ympäristövallankumouksen kautta. Väyrynen nimeää uuden talousmallin postmoderniksi kehitykseksi.

"Se on monin tavoin ihmisen parhaaksi, koska ympäristön vuoksi tarvittava muutos tulee parantamaan ihmisten todellista hyvinvointia, jos ajatellaan myös henkisiä ja yhteisöllisiä arvoja."  

Väyrynen uskoo ympäristövallankumoukseen ihan tosissaan.
"Se on mahdollinen ja välttämätön. Se on lähimmän parinkymmenen vuoden aikana aikaan saatava muutos, jonka tekee välttämättömäksi ympäristökriisi."

Päästöttömien ja kierrätettävien autojen yhteiskunta, jossa on hylätty länsimainen kertakäyttöisyyteen pohjaavat kulutustottumukset ja elämäntapa, on Väyrysen mielestä oltava yhteinen tavoite niin teollisuus- kuin kehitysmaissakin. Teollisuusmaissa muutos lähtee sopeutumisesta ilmastomuutokseen ja ympäristövaatimuksiin. Samalla tulee kehitetyksi malli, joka on kestävämpi kehitysmaiden kannalta, Väyrynen sanoo.

Onnetonta Väyrysestä on se, että kehitysmaista Kiina, Intia ja muut ovat lähteneet kulkemaan samaa, huonoa kehityspolkua kuin teollistuneet maat. Näissä maissa on jo kymmeniä miljoonia ihmisiä, joilla on täysin länsimainen elämäntapa ja kulutustottumukset, Väyrynen harmittelee.

Hetkinen, puhuuko tässä Suomen ympäristöministeri? Ei, vaan Väyrysen kehitysministeriksi tulon myötä Suomen kehityspolitiikan painopisteeksi on noussut kestävä kehitys.

Kyse on Väyrysen mukaan siitä, että kehityspolitiikassa kestävän kehityksen periaatteet on otettu voimallisemmin huomioon. Ei ainoastaan ekologisesti ja luonnontaloudellisesti vaan myös yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti, Väyrynen tarkentaa. 

Väyrynen kertoo avoimesti, että suunnanmuutos johtuu tosiaan osittain hänen omista kiinnostuksen kohteistaan. "Olen ollut koko ikäni kiinnostunut ympäristöasioista ja ollut virkatehtävissä niiden kanssa paljon tekemisissä. Ennen kaikkea UNCED -konferenssi, Rion ympäristö- ja kehityskonferenssi vuonna 1992 on ollut tässä lähtökohtana. Olin siellä Suomen valtuuskunnan johtajana. Silloin yhdistettiin ensimmäisen kerran toisiinsa kaikki kehitys ja ympäristö laaja-alaisesti ymmärtäen."

Toki hallitusohjelman linjaukset edesauttoivat suunnanmuutosta.

Ympäristöasioiden painottamista on kritisoitu siitä, että muut kehityspolitiikan osa-alueet unohtuvat. Väyrynen vakuuttaa, että kuitenkin edelleen kaikki toiminta kehitysyhteistyössä tähtää köyhyyden poistamiseen.

"Sehän ei ole tehokasta ja pysyvää, ellei toimita kestävän kehityksen periaatteita noudattaen."

Suunnanmuutos liittyy myös aloihin, joilla Suomella on kansainvälisesti korkeaa osaamista ja Väyrysen mielestä "velvollisuus ihmiskuntaa kohtaan tarjota hyödynnettäväksi osaamistaan".  Tällaisia aloja ovat erityisesti metsä- ja ilmatiede.

Kumppanimaissa on Väyrysen mukaan ollut hyvä vastaanotto ympäristöpainotukselle. Jopa huolimatta kehitysmaiden perinteisesti nuivasta asenteesta ympäristöasioihin. Niissä Väyrysen mukaan usein ajatellaan, että teollisuusmaat ovat ensin pilanneet oman ympäristönsä ja sitten ne haluavat estää köyhiä maita käyttämästä luonnonvarojaan. "Tämä väärinkäsitys pitää ensin saada poistettua", Väyrynen tokaisee.

Väyrysen mielestä luonnonvaroihin liittyvä toiminta on hyvää, koska siinä ei suinkaan estetä luonnonvarojen käyttöä, vaan yritetään auttaa ihmisiä käyttämään ja hoitamaan luonnonvaroja kestävällä tavalla.

"Silloin syntyy taloudellista toimintaa, voidaan poistaa köyhyyttä ja parantaa ympäristöä."

Tämä on Väyrysestä järkevää toimintaa, ja se myös luo kehitysmaissa myönteisen ilmapiirin luonnonvarojen kestävälle käytölle.