Teekkari vappuheilana — miksi ei?

Manta on juuri lakitettu, koivun siitepölyä on ilmassa huumaavia määriä ja siideri on kihahtanut yo-lakkiin. Ja sitten yhtäkkiä edessäsi seisoo tupsu kutsuvasti heiluen komea teekkari, jolla on mitä valloittavin hymy. Olet valintatilanteessa: ottaako teekkari vappuheilaksi? "No, mikä ettei", saatat ajatella ja hymyilet takaisin. Mutta Emma tuumii, ettei enää ottaisi teekkarista vappuheilaa itselleen. Myös Niina pudistaa päätään päättäväisesti. Miksi ihmeessä?

Emma muistelee omaa hyvännäköistä teekkarivappuheilaansa katkeransuloisin sävyin. "Tunsin teekkarin ennestään hyvän ystäväni kautta. Ystävälläni oli ollut pientä säätöä pojan kanssa, mutta ei mitään vakavaa senhetkisen tietämykseni mukaan."

Toukokuinen ilta teekkariseurassa oli ihana ja pitkä. Esplanadi ja koko Helsinki oli täynnä juhlivia ihmisiä, jalkoihin tallaantuvaa serpentiiniä ja kihelmöivää tunnelmaa. Emma päätti päästää pojan saatille. "Koska illan aikana meni hyvin yhteen, teekkaripoika tuli yöksi", hän summaa illan tapahtumat. Poika oli herrasmies, eikä sen kummemmin yrittänyt mitään "sellaista". "Olin tuolloin juuri hiljattain eronnut, joten välillämme oli vain herkkää halailua. Oli lämmin mieli kaikesta ja poika jopa silitti minut uneen."

Mutta aamulla ei mentykään yhdessä Ulliksen sillikselle. Teekkaripoika alkoi puhua herättyään välienselvittelystä ex-tyttöystävän kanssa. Edellisenä iltana tyttöä ei oltu keskusteluissa kertaakaan mainittu. Samalla hän viritteli haalareita lähtökuntoon. Ulkona satoi vettä. "Poika halasi lähtiessään ja sanoi, että pitää selvittää välit exän kanssa, mutta lisäsi, että toivoo, ´että tämä ei jää tähän´". Jokainen tyttö tietää, että lause oli ilmiselvä lupaus. Iltaisin Emma tuijotti puhelinta. Turhaan. Parin päivän kuluttua pojalta tuli tekstiviesti, jossa tämä ilmoitti: "Exän kanssa vähän sekavaa."

"Ja siihen se sitten jäi", Emma muistelee haikeana. Vasta vapun jälkeen hänelle selvisi, että ystävällä, jolla oli ollut pojan kanssa "vain pientä säätöä" olikin ollut tunteita poikaa kohtaan. Ystävysten välit olivat arvatenkin kireänä tapahtuman vuoksi.

Emma kuuli kuitenkin pojasta vielä kertaalleen. "Vappuna kaksi vuotta tämän jälkeen siskoni oli törmännyt mukavaan teekkaripoikaan ja pientä flirttiä oli ollut ilmassa. Siskon kanssa puhuessani selvisi, että sama kaverihan se!"

Myös Niina muistelee omaa vappuheilaansa vähemmän mairein sanakääntein. "Vappuna jokin niksahti päässäni. Tai tarkemmin sanottuna muutamia päiviä ennen H-hetkeä. Johtuiko se siitä, että kaikilla ystävilläni oli pitkät parisuhteet ja minä halusin tulla yhteisiin bileisiin edes jonkun kanssa? Ehkä." Hän tunnustaakin todella olleensa, jos ei vappuheilan, niin ainakin piristävän flirtin tarpeessa. Näinhän se on, huhtikuun vaihtuessa toukokuuksi ihanin kevät on käsillä ja sinkkutytön on bongattava oma uros juuri tuolloin. Niina avaa pariutumisen logiikkaa: "Heilastelun on tapahduttava keväällä tai kesällä pariutumiskaudella. Syksyllä paria hakevat enää pettyneet ja yksinäiset sielut, silloin flirtti muuttuu kyynisiksi vilkaisuiksi — ´ei tuokaan ole ihan se mitä haen´. Kesän ilojen päätteeksi haluaa syksyksi viereen jonkun, jonka kanssa valita irtokarkkeja videovuokraamosta."

Niina kertoo, että hänelle on usein sanottu että hän flirttailee runsaasti — kaikkien kanssa. "En tiedä siitä, mutta kun olen meno päällä yöelämässä, nautin leikkisistä katseista, hymyistä, huomiosta ja koko siitä teatterista." Flirttailun jalo taito on siis hallussa, mutta bilekokemus Otaniemessä muutti tytön käsityksiä kauttaaltaan. "Miehiä huoneiden täydeltä? Kyllä. Humalluttavia juomia? Kyllä. Musiikkia? Kyllä. Huumaa, flirttiä ja kuplivaa iloa? Nada."

Hän ei voinut uskoa kokemaansa. Kaunis tyttö jäi elämänsä ensimmäistä kertaa seinäruusuksi! "Miehillä laiska katse ja olutpullo kädessä, reppu selässä, urheiluvaatteet, ruudullinen paita tai jotain muuta mikä ei matchannyt biletoppiini. Ankeissa kulisseissa, käytettyjen huonekalujen, tiskivuorten ja olutkorien ympäröimänä oli vaikea lähteä keikuttamaan lanteita. Vessakaan ei ollut se paikka, mihin olisi tehnyt mieli juosta lisäämään huulikiiltoa tyttöjen kanssa", Niina puuskahtaa.

Kuitenkin illan edetessä, töykeiden kommenttien, tylsien puheenaiheiden ja alentavien katseiden keskellä Niina kasvatti taistelutahtoaan. Kuun vaihde häämötti ja niinpä vappuheilan metsästys olisi vietävä tänään päätökseen. "Näin sisään astelevan ensimmäisen edes jotenkuten varteenotettavan teekkaripojan; urheilullisen ja suihkussa samana päivänä käyneen. Kaipasin huomiota. Flirttailin vastustelevan teekkarin tainnoksiin. Kikatin ja nautin, kun hän piti minua tyhmänä. Hän vastusteli, naurahteli ylimielisesti ja piti pintansa hyvin. Silti saimme kutsuttua itsemme ystäväni kanssa hänen luokseen jatkoille."

Seuraavien päivien aikana Niina ja poika kävivät urheilemassa yhdessä, ja joskus myös yökyläiltiin. Poika kertoi Niinalle, ettei hänellä ollut koskaan ollut pidempää parisuhdetta. "Hän oli täynnä naurua ja leikinlaskua, mutta ei tiennyt tyttöjen hurmaamisesta mitään. Ihania kahden ihmisen yhdistäviä hetkiä meillä ei ollut."

Kun Valpurin aatto sitten koitti, otti Niina teekkarin mukaan bileisiin. "Se taisi olla viimeinen kerta kun tapasimme. Myöhemmin hän lähetti muutamia tekstiviestejä, ihan kun olisi tajunnut yhtäkkiä, että olenkin ihan kiva tyttö. Siiloin oli jo liian myöhäistä, olin jo tympääntynyt kömpelöön vappuheilaani ja jatkoin matkaani. Sinä kesänä tapasin unelmieni miehen, ja muistot vappuheilasta ovat haalenneet."

Onko parjatuilla teekkarivappuheiloilla mitään sanomista tähän? Anton, teekkari, tiuskaisee olevansa ainakin todella hyvä vappuheila. No. Sitten häntä alkaa hieman naurattaa. Vapun aktiviteettina on usein nimittäin ollut jokin muu kuin tyttöihin tutustuminen. "Yleensä olen vappuna ollut niin humalassa, ettei ole juurikaan tarvinnut heilastella."

Anton tuumii, että tulevana vappuna hän haluaa vierelleen menevän mimmin, jonka kanssa voi pitää hauskaa, mutta jota voisi nähdä myöhemminkin. Kuulostaa erehdyttävästi Emman vappuheilalta! "Ei mikään nipo, mutta kuitenkin semmoinen, jonka voi ottaa vakavasti ja jota voi pitää luotettavana tyyppinä", hän vielä tähdentää. Anton muistelee hieman synkkänä omia menneiden vappujen heilojaan. Jotain hän mumisee teologilta saadusta sukupuolitaudistakin…

Lopuksi Anton terästäytyy ja vakuuttaa, että on varmasti paras vappuheila mitä kuvitella saattaa. Niinpä. Teekkarit ovat tunnetusti Jumalan lahja maailman naisille. Anton lupaisi olla hauska, isolla H:lla ja sanoo, ettei joisi itseään liian humalaan. "Tekisin vapusta tytölle seikkailun, jonka hän muistaisi vielä kiikkustuolissa, mutta vain jos tyttö on sen arvoinen."

Haastateltavien nimet on muutettu.

Teksti: Johanna Mitjonen

Piirros: Jussi Muttilainen