Katariina Nyman
TKY:n hallitus,
kansainväliset asiat
Vai että vaihtoon pitäisi lähteä! Ensin ajetaan ihmiset henkihieveriin kiristämällä opintoaikaa ja sitten kuitenkin käsketään pidentämään sitä puolella vuodella tai jopa kokonaisella. Ei ne opinnot kuitenkaan sinne moduuleihin loksahda — jos niitä nyt tulisi vaihdossa edes tehtyä. Oman osaamiseni kannalta se tietysti voisi olla järkevää, mutta ota nyt sitten selvää, missä se minun pääaineeni kannalta paras ja toimivin opetus on, kun mahdollisia kohteita on enemmän kuin tähtiä taivaalla. Vaikka haluaisinkin lähteä, niin tällä opiskelijan lompakolla se ei kyllä onnistu. Ja sitten on tietysti se seurustelukumppani, joka ei kyllä pärjää ilman minua niin kauaa.
Ulkomaille opiskelijavaihtoon lähtemisen edellä tuntuu joskus olevan enemmän esteitä kuin houkuttimia. Jos liikkuvuustalkoisiin lähtee koko korkeakouluyhteisö, on kuitenkin mahdollista madaltaa monta aitaa vaihtoon lähdön tieltä. Ensin pitää tietysti varmistua siitä, että vaihtoon lähtö ylipäätänsä kannattaa. Mielestäni se kannattaa. Uudenlainen opetustyyli, mahdollisuus syventyä aiheeseen, josta TKK:lla ei ole kursseja, kielen oppiminen, kansainväliset kaverit, uuteen maahan tutustuminen — jokainen laittakoon nämä itselleen sopivaan tärkeysjärjestykseen. Mielestäni hienoimpia asioita opiskeluvaihdossa on mahdollisuus haastaa itsensä heittäytymällä täysin vieraaseen ympäristöön ja uuden sosiaalisen piirin rakentaminen alusta alkaen. Jos vielä vaivautuu harrastamaan samalla itsetutkiskelua ja miettimään, miksi toimin uudessa ympäristössä kuten toimin, on taas päässyt askeleen lähemmäksi elämässä eteenpäin auttavaa itsetuntemusta.
Sitten niistä talkoista. Korkeakoulu on potkaissut vuonna 2007 käyntiin liikkuvuushankkeen, jonka tarkoituksena on edistää TKK:n opiskelijoiden vaihtoon lähtöä. Melkoisen hyvin resursoidulla hankkeella on lähtökohtana vastuun (ja rahan) jakaminen tiedekunnille, jotta työtä vaihtoon lähdön edistämiseksi tehdään muuallakin kuin keskushallinnon kv-opiskelijapalveluissa. Tämä tuo jo itsessään asiaa lähemmäksi opiskelijaa, mutta hankkeen edetessä on muistettava panostaa nimenomaan siihen opiskelijarajapintaan: opiskelijat eivät lähde liikkeelle, vaikka yliopistolla olisi kuinka hienoja vaihtosopimuksia, jos näistä ei heille oikealla tavalla tiedoteta. Mielestäni opiskelijoiden motivoinnin salaisuus näinä maailman aikoina on nimenomaan sisällöltään relevanttien ja laadukkaiden opintomahdollisuuksien järjestäminen ja niistä tiedottaminen. Kannustan erityisesti professoreja käyttämään hyväksi kansainvälisiä suhteitaan, tekemään hieman taustatyötä ja kasaamaan Top3-listan hyväksi tuntemistaan vaihtokohteista omalla alallaan. Tämän suuntaista työtä ollaan jo tekemässä hankkeen puitteissa joillakin laitoksilla, mutta tärkeää on saada tieto professorilta eteenpäin esimerkiksi laitoksen verkkosivuille, pääaineinfoon ja HOPSin tekemiseen eli ylipäätänsä opiskelijalle.
Opiskelijat voisivat osallistua talkoisiin miettimällä, mitä saavutan, jos lähden vaihtoon ja toisaalta mitä menetän, jos en lähde. Oma aktiivisuus ja ajoissa oleminen auttavat moneen asiaan: vaihto-opintojen mahdollisimman varmaan hyväksilukuun, rahoituksen varmistamiseen ja ehkä sen seurustelukumppanin mukaan saamiseenkin. Ylioppilaskunnan vastuu on edunvalvonta liikkuvuuteen liittyvissä asioissa. Tulosta on saatukin, ilmassa on alustava konsensus TKK:n kv-stipendiehtojen muuttamisesta suurelta osin TKY:n ehdotuksen mukaisiksi.
Lopetan kolumnini muistutukseen siitä, että erilaisten elämäntilanteiden vuoksi vaihtoon lähteminen ei koskaan ole mahdollista kaikille opiskelijoille, eikä se onneksi ole ainoa tapa hankkia kansainvälistä kokemusta. TKK:n kansainväliset maisteriohjelmat, kv-ISOtoiminta ja kv-yhdistykset tarjoavat hauskaa ja hyödyllistä tekemistä kansainvälisessä ilmapiirissä.
