Pappien kuulumisella Otaniemen korkeakouluyhteisöön on pitkät perinteet aina 1950-luvulta asti. Otapappi Eva Kanerva on työskennellyt tehtävässään vuoden alusta lähtien.
 |
 |
 |
 |
 |
Uravalintojen kanssa painiskelevien kannattaa pistäytyä Evan luona, koska hänkin on aikanaan vaihtanut alaa |
 |
 |
Teksti: Johanna Mitjonen
Kuinka sinusta tuli pappi?
"Olin ensin taidehistorioitsija, mutta koko sen ajan kun opiskelin tätä ensimmäistä ammattiani, minulla oli tunne, että ala ei ehkä aivan ole sitä mitä sieluni hakee. Olin erilaisissa vapaaehtoistöissä, ja kun tuli sopiva elämäntilanne, otin opintovapaata ja menin opiskelemaa diakoniatyötä. Siellä minulle valkeni, että haluan opiskella teologiaa. Minulla on myös kutsumus sielunhoitotyöhön: olen opiskellut myös psykiatriaa ja nyt valmistelen aiheesta väitöskirjaa."
Mitä sielunhoito on?
"Sielu ei viittaa pelkästään psyykeen, vaan ihmiseen kokonaisuutena. Ihmisellä on tavallaan neljä ulottuvuutta: psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen ja hengellinen. Sielu elää kaikissa näissä todellisuuksissa. Kun ihmisen pahaa oloa hoidetaan millä tahansa näistä alueista, ollaan sielunhoidon alueella. Kirkon harjoittamassa sielunhoitotyössä on myös mahdollista tarkastella ihmisen suhdetta Jumalaan. Täällä sielunhoitotyö on opiskelijan kuuntelemista."
Entä kuinka tulit tänne Otapapiksi?
"Tulin tänne Olarin seurakunnasta työkierron kautta. Työtehtäviä on hyvä vaihtaa, jolloin oppii näkemään asioita eri näkökulmista seurakuntatyössä. Musta on kiva olla täällä opiskelijoiden keskellä, koska olin koko 1990-luvun Helsingin yliopistolla töissä esimerkiksi taidehistorian amanuenssina, ja olen siellä sivutoimisesti teologian tuntiopettajana edelleen."
Mitä työhösi kuuluu? Minkälainen arkinen työpäiväsi on?
"Emme työparini Aija Simosen kanssa ole vain opiskelijoiden käytössä, vaan toimimme koko alueella, myös muiden asukkaiden ja TKK:n henkilökunnan parissa. Teemme työajatonta työtä, joten tyypillistä päivää ei ole. Päivä voi alkaa yhdeksältä ja loppua illalla samaan aikaan. Säännöllisen rungon työlle muodostaa jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten tekeminen Otakappelissa. Kesällä minulle on varattu vihkimisaika Otakappelille. Toimitusten määrä on moninkertaisempi muualla, täällä työ ei ole niin nopeatempoista kuin paikallisseurakunnassa."
Opiskelijoilla on nykyään paljon jaksamisongelmia, mikä niihin voisi olla avuksi?
"Nykyihminen on jatkuvassa nopeassa informaatiotulvassa, mutta ihminen ei ole niin nopea kuin yhteiskunta vaatii. Ihminen ei elä vain suoritteita varten. Pitäisi muistaa, että ihminen on sinällään arvokas ja ihmisen hyvinvointi on arvokas asia. Jokaisen pitääkin miettiä mihin kaikkeen lähtee. Täytyy miettiä, voiko toimia toisin ja tutkia omia vaihtoehtojaan. Kirkon tehtävänä on pitää tällaista vaihtoehtoista mallia yllä."
Teillä onkin nyt käynnissä useampia opiskelijoiden henkiseen hyvinvointiin liittyviä projekteja?
"Otapapit ovat mukana hyvinvointityöryhmässä, jossa on paljon muitakin Otaniemen toimijoita, joille opiskelijoiden psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi on tärkeää. Nyt keväällä ollaan mukana Biletä ilman morkkista -kampanjassa, joka tarkoittaa sitä, että Otapapit näkyvät myös ylioppilaskunnan juhlissa."
Juuri nyt on alkamassa tämä Otetta elämään -kurssi. Mistä siinä on kyse?
"Kurssilla opiskelijat voivat pohtia papin kanssa oman elämänsä asioita. Kahdeksan kerran kurssille pääsi mukaan 10 opiskelijaa ja valitettavasti moni ei mahtunut tällä kertaa kurssille. Pohdinnassa on, kuinka masennusta voisi ehkäistä esimerkiksi negatiivisten ajatusmallien purkamisella. Ryhmä on hyvä tilaisuus minulle tulla tutuksi opiskelijoille, ja toivottavaa olisi, että sen myötä ihmiset rohkaistuisivat ottamaan tarvittaessa myös henkilökohtaisesti yhteyttä. Jos kaipaa tapaamista voi ajan sopia joko puhelimitse tai sähköpostitse. Tapaamispaikaksi voi sopia kappelin tai hiljaisen huoneen, joka sijaitsee TKK:n päärakennuksen alakerrassa."
Nykyään monet nuoret päättävät erota kirkosta. Miten luulet tilanteen kehittyvän tulevaisuudessa?
"Tilanteen kehittymistä on vaikea ennustaa. On hyvä, että ihminen kyseenalaistaa maailmassa arvoja, niin pitää ollakin. Kuitenkin kirkollisveron takia eroavat usein sanovat, ettei veron maksaminen anna heille mitään. Kertyneitä varoja käytetään hyvin paljon erilaisiin yhteisvastuullisiin asioihin, kuten muitakin veromarkkoja."
Kuinka valmistaudut pääsiäiseen?
"Vietän ajan viiden lapseni, mieheni sekä omien vanhempieni kanssa. Pidän myös messun Otakappelissa. Toisena pääsiäispäivänä lähden pääsiäisretriittiin toisten pappien kanssa. Laitan nyt sähköposteihin lopputervehdykseksi: ´Parhain paastonajan terveisin´. En itse vietä ruokapaastoa, mutta tämä aika tarkoittaa minulle sitä, että otan asioita tarkasteluun: pohdin, mitä asioita asetan elämässäni etualalle."