Kunnollinen edari ja muutama riehaantunut lauman jäsen

Sini Numminen  on riemukseen istunut edustajistossa pian neljä vuotta

Yksittäisen ruikuttajaedaattorin varovaiset huomiot esimerkiksi Smökin ruokailusta, TKK:n opiskelijamääristä tai kylän jäteongelmasta voivat teoriassa päätyä pitkälle. Järkeen ja tunteeseen vetoava kokouspuheenvuoro edustajiston kokouksessa jää parhaassa tapauksessa myös hallituksen mieleen. Tosi ahkera edaattori ramppaa sihteeristössä ja muistuttaa vaaliteemastaan joka suuntaan pitkäjänteiset kaksi vuotta.

Edustajistokausi kuitenkin polarisoi väen kätevästi kahteen leiriin. Loppua kohti pieni vähemmistö radikalisoituu ja rikkoo kopskops-kokousliturgiaa jännittävillä muutosesityksillä, huudahduksilla ja työjärjestyspuheenvuoroilla sekoittaen hallituksen sekä edarin puheenjohtajan pasmat. Toinen laita keskittyy kokoussämpylöihin ja yleiseen möllöttelemiseen ja on tasaisen järkevästi hallituksen pohjaesityksen kannalla. Epämieluisassa äänestystilanteessa kurkitaan, missä kohdassa sopiva hyvä tyyppi nostaa käden pystyyn.

Valta ei edarissa jakaannu tasaisesti neljäänkymmeneenviiteen osaan. Ne, jotka näkevät tuoreita kokouspapereita pidemmälle saattavat löytää vaikkapa pitkään kaipaamansa Smökin moltonverhot syksyn budjettiesityksestä. Ne, jotka ottavat kantaa jopa hallituksen päivittäiseen toimeen, pääsevät kiinni niihin oikeasti mielenkiintoisiin asioihin, kuten teekkarilakin käyttöoikeuksiin. Joistain asioista täytyy kuitenkin kaikkien olla päättämässä — siitäkin huolimatta, että ne tuntuisivat kaukaisilta. Kuka nyt ottaa selvää TKY-konsernin talouden- ja omaisuudenhoidosta tai dipolimonumentaalisista kysymyksistä.

Sääntömääräiset asiat ovat erinomaisen tärkeitä; niitä täytyy märehtiä pitkään, ja päätökset täytyy tehdä valistuneesti. Tottakai. Suurilla päätöksillä on suuria seurauksia. Ehdottomasti. Näiden lisäksi edustajisto voi kuitenkin aivan vapaasti ottaa kantaa vaikkapa hypeyliopistoon tai ilmoittaa hallitukselle, että tänä vuonna on edustajiston vuoro päättää siitä, mitä mieltä Otaniemen teekkarit ovat Suomen ylioppilaskuntien liiton ensi vuoden opintoraha- tai sikspäkpoliittisista tavoitteista. Edustajisto voi olla enemmän kuin sääntöjensä summa.

Hallituksen voi pistää tiukille ja inttää niin kauan, että puheenjohtaja vastaa kysymykseen. Hallitukselle voi myös antaa toimeenpantavaksi ihka oikeita päätöksiä, jotta edarin toive tulee varmasti kirjattua ylös ja toteutettua. Vaarana on kuitenkin se, että edaria alkaa säälittää hallituksen järkyttävä työmäärä, varsinkin jos hallitus siitä valittelee, ja silloin tyydytään hauskoihin toivomusponsiin, jotka siis eivät velvoita ketään juuri mihinkään. Näihin toivomuksiin hallituksella on lupa vastata, että nyt oli tärkeämpääkin tekemistä.

Kaikki edustajiston jäsenet eivät kahdessakaan vuodessa opi, miten päin Dipolin auditorion lehtereillä pitäisi istuskella. Ehkä he ovat kyllästyneet koko meininkiin. Ryhmä edaattoreita sen sijaan on erinomaisen perehtynyt päätösasioihin ja jämäkästi hoitelee yhteisiä opiskelijan asioita muidenkin puolesta. Hyvällä edaattorilla on valpas silmä ja kova ääni, eikä hän aina kulje pitkin perinteisiä reittejä kuin karja kurissa, vaikka sellainen olisi äärimmäisen helppoa ja leppoisaa. Heidän ansiostaan mediakin joskus kiinnostuu edariasioista ja auttaa jäsenistöä tekemään hyviä valintoja.

Sini Numminen