Jäynäkirjailijat Jouni Saarenpää ja Eero Holmila ovat koonneet
yksiin kansiin teekkarijäynien helmet tuoreessa kirjassaan Troolattua
saimaannorppaa ja 124 muuta - teekkarijäynien historiaa. Polyteekkari
kysyy kolmikon Suomessa oleskelevilta jäseniltä, Eerolta ja Jounilta,
kuinka teos syntyi.
 |
 |
| Pojilla on metkut mielessä |
|
teksti: Meri Laitinen
Mistä ajatus jäynäkirjaan lähti?
Eero: "Itse asiassa suoraan kustantajalta. Meille ehdotettiin aihetta."
Jouni: "Joo, jäynäkulttuurihan on pitkälti suullista perinnettä, joten kirjaksi koostaminen ei ollut käynyt edes mielessä."
Miten juuri te valikoiduitte jäynäkirjan kirjoittajiksi?
E: "Meillä oli valmiiksi selkeä ja hyvä porukka kasassa.
Oltiin siis tuttuja jo ennestään, ja istuttu esimerkiksi TKY:n
hallituksessa samaan aikaan."
Miten kirjoitusprosessi eteni käytännössä? Sujuiko yhteistyö ilman suurempia ongelmia?
E: "Kaikki meni todella rauhallisesti. Meillä oli
säännöllisin väliajoin tapaamisia, joissa sovimme sisältöön liittyviä
asioita. Itse kirjoittaminen tapahtui enemmän yksilötyönä."
J: "Kirjoitusprosessi eteni itse asiassa todella rauhallisesti,
hehheh. Ensimmäiset puoli vuotta menikin suunnitteluun ja työkalujen
miettimiseen."
Onko teillä lempijäynää?
J: "No Pave on aika hyvä, vaikkakin tarinana jo hieman puhkikulutettu. Ja sähköläisenä minua toki lämmittää betonijukeboksi-jäynä."
E: "Tampereen teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan syntymäpäivälahja-mosse oli melko näyttävä tempaus."
Moneenko jäynään olette itse osallistuneet?
E: "Meidän varsinainen jäynämaisteri, eli Lauri, on tällä hetkellä Intiassa, mutta on minullakin muutama jäynä tililläni."
J: "Noin kuuteen, seitsemään olen ollut osallisena. Kenen
joukoissa seisot -jäynän, toteutimme varsin nopeasti ja tehokkaasti,
sekin kuuluu lempijäyniin."
Oletteko joutuneet koskaan jäynäämisen kohteeksi?
J: "Jäynän haistaa melko kaukaa, kun on itse pyörinyt porukoissa. En ole siis joutunut uhriksi - ainakaan muistaakseni."
E: "Ollessani Polyteekkarissa töissä, lehden eräästä numerosta
tehtiin jäynäkopio. Kansikuva oli täynnä perseitä, mutta muistutti
erehdyttävän paljon alkuperäistä numeroa. Jäynä oli tosin suunnattu
ehkä enemmänkin lukijakunnalle kuin meille toimituksen jäsenille."
Millaisen jäynän haluaisitte nähdä Otaniemessä?
J: "Olisi kiva, jos tehtäisi joku iso jäynä, sellainen massiivinen tapaus."
E: "No innovaatioyliopistohan on yhtä isoa jäynää…"
Aiotteko jatkaa kirjailijan uraanne?
E: "Sitähän pitäisi julkaista kaksi kirjaa ennen kuin voi
varsinaisesti kutsua itseään kirjailijaksi, mutta en usko lopputyön
lisäksi julkaisevani vähään aikaan mitään."
J: "Tarkoituksena olisi saada ulos sellainen mustakantinen teos lähiaikoina, eli dippatyö on minullakin valmisteilla."
Luuletteko, että Lauria harmittaa kun hän ei päässyt kymppiuutisten loppukevennykseen?
E: "Harmittaa varmasti!"
J: "Ja Lauria harmittaa myös se, ettei päässyt pönöttämään julkistamistilaisuuteen."
"Fiilis on pirun hyvä, mutta samalla hiukan epätodellinen"
teksti: Johanna Mitjonen
Kirjoittajakolmikon poissaoleva jäsen,
Lauri Kovanen tavoitettiin sähköpostitse Intian Manipalista, jossa hän on ollut harjoittelussa viime kuukaudet.
Vaikka Lauri ei ole päässyt kirjan julkaisuhumuun mukaan, kertoo hän
kirjan julkaisemisen tuntuvan hirmu hyvältä. "On aika hienoa saada
päätökseen projekti, jota on hierottu pitkälti toista vuotta, ja on
jännä nähdä, millaiseksi paketiksi pelkästä ideasta on tässä ajassa
päästy.
Hän sanoo myös olevansa tyytyväinen siihen, että hänen aktiiviset
teekkaritoimintavuotensa ovat konkretisoituneet niinkin pysyväksi
asiaksi kuin kirja. "Tietystikään kyseessä ei ole mikään muistelmateos,
mutta ilman sitä kaikkea, jonka Otaniemessä on kokenut, ei kirjaa olisi
pystynyt tekemään — tämä koskee varmasti kaikkia meitä kolmea."
Lauri sanoo kokevansa kirjan tällä hetkellä jollain tapaa etäiseksi.
Iso välimatkakin vaikuttanee asiaan. Hän kertoo toki seuranneensa
julkisuutta netin kautta, mutta sanoo, että on silti "jännä ajatus
palata täältä mielikuvitusmaahan, jossa asiat oikeasti maksaa jotain,
julkinen infra on kunnossa ja kirjakaupan hyllyltä löytyy omalla
nimellä varustettu teos".
Yllätys kirjaprojektissa oli ainakin se, miten pitkä matka valmiista
tekstistä on vielä siihen, että kirja on kypsä painoon. Kielioppia
hiottiin huolella, ja kuvatkin piti ihan fyysisesti koota kustantajalle
toimitettavaksi. "´Ollaan valmiita parin viikon sisällä´ -vaihetta
taisi kestää puolisen vuotta", hän kuvaa.
Kaikkein yllättävintä hän kuitenkin sanoo olleen se, miten hyvältä
kirjan taustaosio näyttää näin pienen tauon jälkeen. "Asiat voi aina
esittää monella tavalla, ja meidän tulkintamme on vain yksi monista:
tämä aiheuttikin pientä epävarmuutta kirjoittaessa, kun tuntui, että
mikään tapa ei oikein tiivistä kaikkea olennaista ilmiöstä. Vasta sen
jälkeen, kun näki kokonaisuuden lopullisessa muodossaan, olin
vakuuttunut tekstin hyvyydestä — ei se toki vieläkään aivan kaikkea
pysty kertomaan."
"Ehkäpä hämmennys tästä hälvenee, kun saa opuksen omiin käsiinsä."
