Valintojen tekeminen on elämässä kaikista vaikeinta. Jos nyt keskitytään ainoastaan ihmissuhteisiin, kuten Pirkolla kolumnissaan on tapana, niin jahkaamista ja vehtaamista riittää pelkästään tällä saralla kyllä vaikka muille jakaa. Puuttumatta lainkaan vakiintuneiden, toisilleen uskollisten pariskuntien valintatilanteisiin (joita heillä ei omasta tahdostaan liiemmin ole), voin mielestäni hyvällä omallatunnolla todeta, että oikeita päätöksiä ei näissä hommissa olekaan.

Jos kumartaa yhteen suuntaan, pakostakin pyllistää toiseen ja niin edespäin. Kaikkia ei voi miellyttää eikä miesten kohdalla sitä kannata edes yrittää. Jo kauan sitten huomasin, ettei meikäläisellä ole toivoakaan tietoisesti olla pitkiä aikoja kaksilahkeisille mieliksi ja senpä vuoksi olenkin päättänyt olla tiedostaen mieliksi vain itselleni. Ja siinähän vasta tekemistä riittääkin.

Niistä päätöksistä nimittäin. Jostain syystä maailma on konstruoitu siten, etteivät kysymykset kysymällä eivätkä kyllä vastaamallakaan lopu. Nämä iänikuiset monnenko-soittokerran-jälkeen-vastaan-puhelimeen-etten-ole-liian-innokas tai näytänköhän-hänen-mielestään-läskiltä-näissä-farkuissa -tyyliset pohdiskelut olen suosiolla jättänyt niille, joilla kyseisenlaiseen mietiskelyyn riittää innostusta.

Tässä välissä on kyllä hyvä korostaa, että yhtään tämän korkeammalla tasolla eivät tosin liiku miehiin liittyvät ajatukset omalta osaltanikaan, vaikka suuresti ponnistelenkin henkisen kasvuni eteen. Aikani kuluu jonninjoutavuuksiin kuten syy-seuraus -suhteiden selvittämiseen sellaisissa yhteyksissä, joissa todennäköisyys linkkien käsittämiseen on lähellä olematonta. Sanonko näin vai sittenkin niin? Varsinkin tyhmien miesten kanssa meinaa hermo mennä, kun heidän päätelmistään ei saa mitään otetta. Heidän kanssaan olenkin tavannut menetellä siten, että selitän mitä selitän ja pidän kädet ristissä, että sanoma menee edes osittain perille.

Kaikista helpottavinta on näennäisesti siirtää päätöksenteko miehelle sellaisessa ongelmassa, johon itse ei jaksa paneutua tai jonka ratkaiseminen on epämiellyttävä. Kaikkihan sen tietävät, kuinka hankala on panna täytäntöön toista ihmistä koskeva ratkaisu, vaikka tämä ei liiemmin tunteita herättäisikään. Lie sitten itsekästä omistushalua tai jotain. Klassinen esimerkki tällaisesta on parinvaihtovaiheessa saada mies itse jättämään sinut, vaikka vielä viikko sitten tämä vannoi rakkauttaan. Tehtävä ei yleensä ole helppo mutta onnistuessaan mitä palkitsevin.

Pirkko Perusöljy
[email protected]