Nyt odotellaan kesää! Peipposten piiperrystä ja auringonpaisteista kävelymatkaa baarista kotosalle! Duunia kesäpaikassa, jossa mitään ei tarvitse ottaa niin kovin tosissaan. Jossa työkavereiden kanssa sluibataan kuin pomoa ei olisi eikä työmoraalia keksitty. Ja jossa komean vahtimestarin kanssa voi flirtata estottomasti, kun tietää ettei jannua enää syyskuun jälkeen todennäköisesti joudu kohtaamaan.

Ah sitä heinäkuista hellettä ja olemisen autuutta! Kun yöuniksi riittää puolen tunnin napakka torkahdus ja aamiaiseksi raikas vesi, alkavat elämän perusasiat olla kohdallaan. Lihakset eivät mene kramppiin eikä päätä saa kipeäksi sitten millään - vaikka tyhjentäisi illan aikana kaverin kanssa yhteiset Tallinnan tuomiset ja eksyisi Kaivohuoneen poolparty-jonoon kovaa kohtaloaan kimittävän kehäketun kanssa. Elämä hymyilee ja sitä vain irvistelee takaisin.

Kesässä on se loistava ominaisuus, että silloin tapahtuu kertakaikkisen letkeitä asioita eikä tapahtumia jaksa analysoida niin perinpohjaisesti kuin joskus synkällä syyskelillä on tapana. Ties mistä se johtuu mutta sen verran biologialle on annettava periksi, että niinkin yksinkertaiset tekijät kuin auringonsäteet saavat mielen kevyeksi ja keuhkot raikkaiksi. Kunnianhimo lepää kuopassaan kolme kuukautta putkeen eikä sitä juurikaan ehdi kaipailla rannoilla ja riennoissa ravatessaan.

Juhannus on juhla, johon koko kesän taika kulminoituu. Itse olen tavannut viettää jussini kaveriporukassa muuan festarien merkeissä leirintäalueella Pohjois-Suomessa. Murretta solkkaavat paikalliset ovat kuin piste i:n päälle suomalaisessa järvimaisemassa, jossa makkara tirisee, viina virtaa ja pusikossa puuhataan. Juoruttavaa riittää loppukesäksi, kun kelohonkien katveessa kohelletaan ja ihmissuhdekuviot pistetään kerralla uusiksi vailla hienotunteisuuden häivää.

Kokon kelmeässä kajossa on sekaannuttu ystäväin kumppaneihin, kitattu kiljua ja tunnustettu suurimmatkin mokat viinapelin pyörteessä. Aamuyön tunteina on uitu hengen uhalla kilpaa ja sammuttu saunaan yksin, kaksin ja kolmin. Kotimatkalle on kuskiksi arvottu vähiten kännissä oleva kaveri ja ratsiassa tienposkessa on poliisisedältä salassa epätoivoisesti nieleskelty laattaa... Viereisten korkeiden koivujen hiljaa suhistessa vaimeassa myötätuulessa.

Pirkko Perusöljy
[email protected]