Wapun jälkeen on tuntunut aika tyhjältä. Olen öisin ennen nukahtamistani kuunnellut kadun ääniä ja naapurien koheltamista. Aamuisin on ollut vaikea nousta sängystä, vaikka kauniita unia olisi kertynyt useampikin tunti. Kahvit olen keittänyt silmät ristissä, toinen aivolohko höyhensaarilla. Sen sijaan, että olisin nauttinut keväisen lämpimästä säästä ottamalla aurinkoa parvekkeellani, olen maannut matolla ja laskenut eri kielillä sataan.

Taas vaihteeksi on ollut sellainen fiilis kuin millään ei olisi mitään merkitystä: sellainen, että tuntuu aivan samantekevältä mitä seuraavaksi tapahtuu vai tapahtuuko kerrassaan mitään. Tiedättehän, sellainen että syö suklaajäätelöä ainoastaan vanhasta tottumuksesta eikä siksi, että tekee mieli.

Olen usein pohdiskellut, mitä tällaisissa tilanteissa pitäisi tehdä. Viinan kittaaminen ei ainakaan ole osoittautunut hedelmälliseksi vaihtoehdoksi: paitsi aivosolut, fyysisen kunnon ja muodot, se vie mukanaan mielenterveyden ja harkintakyvyn. Tyhjääkin tyhjempi masennus-ahdistus-vitutus kohtaa voittajansa ainoastaan krapulaisessa epätoivossa, jossa kiteytyy koko ihmismielen rappio. Viini on pilkkaaja, väkijuoma riemunpitäjä; eikä viisas ole kenkään, joka siitä hoipertelee, sanoo suomalainen sananlasku.

Kutsuin ystäviä luokseni; saimme aikaan kirjoituksen:

Miksi kaikki aina menee samanlailla? Mikään ei kestä ja mistään ei tule mitään. Mutta toisaalta, kun asiaa vähän perinpohjaisemmin jälleen yhden lukuvuoden viisaampana ajattelee, mahdollisuudetkin ovat rajattomat. Kaikkihan on loppujen lopuksi kiinni vain omasta tahdosta, uskalluksesta ja päätöksentekokyvystä - helppo homma siis!

Hieman pettyneenä olen siis päättänyt jättää asian sikseen. Taas herää kysymys, mikä tarkoitus tällä kaikella on. Vääjäämättä kaikella on. Ja minä kaipaan sinua. Kaipaan sinua hirveästi, vaikka en edes vielä tiedä kuka olet. Toivottavasti se selviää minulle joskus.

Jos joku tekisi edes osan niistä keskimääräisen vaikeista päätöksistä puolestani, niin voisin itse keskittää voimavarani näihin massiivisempiin, elämän suuntaviivoja radikaalimmin muuttaviin valintoihin. Tämä taas ehkä aiheuttaisi vain stressiä, joten ehkä asioiden nykyinen olotila on kuitenkin loppujen lopuksi paras. Hän on kaikkein paras, vaikka haluaisin uskotella itselleni muuta. Näen sen yhä vain selvemmin... Kuten aina, niin nytkin. Aurinko noussee ja valaissee kasvosi - missä ikinä sitten oletkin.

Täältä tähän. Pirkko on puhunut.

Pirkko Perusöljy
[email protected]