Kuin heittäisi aikaa hukkaan! Joidenkin ihmisten kanssa on vain niin vaikea olla. Sitä miettii pakokeinoja ja vaihtoehtoistekemisiä ja ahdistuu ajatus ajatukselta yhä vain enemmän. Tekisi mieli vajota pöydän alle, näyttää kieltä tai huutaa kurkku suorana. Luulee tulevansa hulluksi - ellei sitä jo ole.

Jos voisikin vain nukkua päivät pitkät ja unohtaa sen hetken, kun aurinko vaivihkaa nousee ja valaisee maan laupiailla säteillään. Sen kohdan ajasta, kun hänen veltot raajansa vetävät sikeitä sinun punaisen täplikkäällä lakanallasi ilman että sinusta tuntuu miltään, yhtään miltään. Sen irstaan tuokion, kun hän vihdoin herää, idiootin hymy huulillaan, ja kaivautuu syvemmälle peiton alle jatkaakseen uniaan. Ja sen tummanpuhuvan minuutin, kun hän viimein käsittää pukea päälleen ja vaappuu raukean tietämättömänä tiehensä.

Olen muutaman kerran tehnyt sen peruuttamattoman virheen, että olen viettänyt yöni henkilön kanssa, jonka kanssa sitä ei missään nimessä olisi kannattanut tehdä. En nyt tarkoita tällä seksiä tai muuta yhtä luonnollista pariliikunnan muotoa, vaan sitä itseään: unta. Nukkuminen sellaisen ihmisen kanssa, joka on täysin merkityksetön, tarkemmin ajatellen jopa vastenmielinen, on tuhoon tuomittu toimenpide, johon missään olosuhteissa ei kannattaisi ryhtyä. Ihmistä, jonka kanssa on niin totaalisen eri taajuudella kuin mikä on terveellistä, on vain niin tavattoman vaikea sietää sillä täydellisellä hetkellä kun saisi silmänsä ummistaa.

Nukkuessaan ihminen on lähempänä totuutta kuin kai koskaan elämänsä aikana voi olla. Sitä tulee täydellisen teeskentelemättömän haavoittuvaiseksi, puolustuskyky häipyy olemattomiin ja viimeinenkin kohteliaisuuden häivä haihtuu ilmasta. Jos sänkykumppani ei sitä olotilaa osaa arvostaa, on peli lopullisesti menetetty. "Sä oot Pirkko niin ihana" -muminat ennen kuorsauksen alkamista ajavat saman asian kuin jos nukkumatti tulisi ja näyttäisi persettä. Jos miestä ei kuitenkaan siinä vaiheessa enää kehtaa passittaa tiehensä, ei auta muu kuin ummistaa silmänsä, toivoa parasta ja pelätä pahinta. Ja koittaa unohtaa Maija Vilkkumaan Totuutta ja tehtävää -biisin kertosäe: pahimpia on aamut...

Pirkko Perusöljy
[email protected]