Polyteekkari onnittelee 4-vuotiasta Polyteekkaria

Polyteekkarin ensimmäinen numero ilmestyi 18. helmikuuta 2002. Nyt lehti on ehtinyt jo mainioon neljän vuoden uhmaikään.

toimitus, kuva Esko

Kaksplus-lehden verkkosivujen mukaan uhmaikä ilmenee esimerkiksi kiukkuisuutena, raivokohtauksina ja temperamenttisena voimakastahtoisuutena. Tässä suhteessa Polyteekkarin pahin uhmaikä alkaa olla jo ohi, sillä kaikkiin maailman vääryyksiin ei ole jaksanut enää pitkiin aikoihin suhtautua liian yksisilmäisesti.

Silti myös Polyteekkarin syntymäpäiväjuhlat alkoivat kiukuttelulla kun ensimmäisen tunnin aikana noin sadasta paikalle kutsutusta lehden avustajasta, TKY-heebosta, muiden opiskelijalehtien ja Polyteekkarin aikaisempien toimitusten jäsenistä ei ollut saapunut paikalle kuin kourallinen.

- Mikä vittu niitä saatanan runkkareita vaivaa? Pitäisikö täällä olla jotain saatanan strippareita, että jengiä kiinnostaisi tulla vetämään ilmaista viinaa ja safkaa, Polyteekkarin päätoimittaja Mikko Arvinen kiukutteli alkuillasta.

Onneksi porukkaa alkoi valua saunalle parin tunnin odottelun jälkeen, ja tästä eteenpäin ilta sujui varsin mainiossa tunnelmassa.

Kaksplus lehden mukaan uhmaikäisen raivokohtauksia voi välttää esimerkiksi elämän säännönmukaisuudella ja virikkeiden säätelyllä. Myös Polyteekkari kiukuttelisi selvästi vähemmän jos asiat hoituisivat ajallaan ja sen itsensä toivomalla tavalla.

Mikko Arvinen kertoo, että hänen päätoimittajakaudellaan eli viimeisten kahden vuoden aikana Polyteekkarissa on tehty neljä suurta muutosta aikaisempaan verrattuna: toissa syksynä toteutetulla lehden täydellisellä ulkoasu-uudistuksella pyrittiin korostamaan Polyteekkarin ajankohtaisuutta ja uutismaisuutta aikaisemman aikakauslehtimäisyyden kustannuksella, lehden teekkaritoimittajat on nostettu näkyvämpään rooliin vastaamaan pääkirjoituksista, riviteekkareita on yritetty houkutella entistä aktiivisemmin lehden avustajiksi ja ylioppilaskunnan lehti on tuotu tietoisesti lähemmäksi ylioppilaskuntaa.

Jälkimmäinen muutos herätti myös perusteltua kritiikkiä, mutta teekkareiden suosiosta kilpailevien lehtien suurella hiekkalaatikolla lapselle on hyväksi, jos hän tietää oman turvallisen paikkansa maailmassa. Näin seikkailujen jälkeen voi aina palata emo-TKY:n turvalliseen huomaan, missä omasta lapsesta jaksetaan aina välittää, vaikka rakkautta olisikin joskus vaikea ilmaista.

Polyteekkari syntyi TKY:n propagandalehti Nyytisten ja Teekkarikylän anarkistisena pidetyn Otahuudon yhdynnän seurauksena. Aluksi isi-Otahuudon kavereilla oli hieman vaikeuksia suhteutua uuteen tulokkaaseen, mutta lapsen kasvaessa sen kanssa on opittu elämään sulassa sovussa. Lapsen opittua kävelemään myös isi on saanut jälleen enemmän tilaa toteuttaa itseään vanhalla veitikkamaisella tavallaan pilkettä silmäkulmassa ja Otahuudon perinteitä kunnioittaen.

- Neljän vuoden hakemisen jälkeen tässä on saavutettu ilmeisesti kohtalaisen hyvä tasapaino, eli nyt Teekkarikylän ulkopuolella asuvat valittavat, että Polyteekkarissa on liikaa juttuja Kylästä, keskivertolukijoiden mielestä lehdessä on liikaa ja liian kritiikittömiä juttuja TKY:stä, ja TKY:n mielestä Polyteekkari suhtautuu monesti turhan kriittisesti heidän toimintaansa, Mikko Arvinen sanoo.

Uhmaikään kuuluu, että lapsi ei hevillä tottele ylhäältäpäin tulevia käskyjä. Myös Polyteekkari on saanut kiukutella omasta riippumattomasta asemastaan, mutta ainakin toistaiseksi tässä on onnistuttu kohtuullisella huutamisella ja tavaroiden heittelyllä. Onneksi vaikeidenkin tilanteiden vastapainoksi elämään kuuluu myös positiivisia yhdessäolon kokemuksia.

Uhmaiässä saattaa esiintyä myös apaattisuutta, mikä ilmenee pahimmillaan happamana kyynisyytenä. Onneksi apaattisuutta ei ole ilmennyt kuin satunnaisesti, ja ärsykeherkkä lapsi jaksaa vielä innostua ympäröivän maailman ihmettelystä. Vaikka pelkästään Otaniemen hiekkalaatikoissa riittää vielä valtavasti ihmeteltävää, on lasta yritetty kannustaa tutustumaan myös Otaniemen ulkopuoliseen maailmaan.

Tänä talvena monet Polyteekkarin ongelmat ovat johtuneet pohjimmiltaan fyysisen läheisyyden puutteesta. Kaksplus-lehden mukaan lähellä olo, kosketus ja lämmin syli ovat välttämättömiä nuoreen yksilön terveelle kehitykselle. Esimerkiksi erään opiskelijalehden naispuolinen päätoimittaja luonnehti Polyteekkaria vähän aikaa sitten äidillisesti toteamalla, että lehti ´vilisee todella etovia naisiin kohdistuvia seksistisiä kommentteja. Vaikka lehden kohderyhmä olisi täynnä mitä tahansa runkkareita tai pervoja, ei niitä tarvitse ruokkia tuommoisilla kommenteilla´.

- Monet nuoret tytöt ovat kiinnostuneita pojista, ja nuoret pojat tytöistä, joten totta kai aiheesta pitää kirjoittaa myös tällaisessa opiskelijalehdessä, vaikka se melkoista sukupuolirooleilla tasapainoilua tuntuu välillä olevankin. Polyteekkari olisi kuitenkin paljon köyhempi lehti jos avustajien kirjoituksia tai haastateltavien sanomisia alettaisiin sensuroida eräiden itseään feministeinä pitävien takakireiden nillittäjien toiveiden mukaisesti, Arvinen linjaa.

Mitä hyvään makuun tulee, on varsinkin Ylioppilaslehti jaksanut toimia Polyteekkarin korkean moraalin omaavana kummitätinä. Tätä Arvinen pitää pelkästään mukavana asiana.

- Pieni ylioppilaskuntien välinen kuittailu pitää mielen virkeänä. Jos Ylioppilaslehti haluaa tylsistyä koko maailman persettä nuolevaan poliittiseen korrektiuteensa ja muka sivistyneeseen aikuisuuteensa, on se heidän oma ongelmansa. Minusta pieni häröily kuuluu ehdottomasti opiskelijalehteen, Arvinen sanoo muutaman boolimukillisen jälkeen, ja lisää, että juuri keinottelematon rehellisyys on ollut Polyteekkarin tavaramerkki lehden alusta alkaen.

Polyteekkari onnittelee neljävuotiasta Polyteekkaria.
Syntymäpäivänillitykset toivotaan ohjattavan Polyteekkarin tilille
http://news.tky.fi/thread.php?group=tky.polyteekkari.