Että kaikilla olisi paremmin

Tänä keväänä toteutetaan kaksi kiinnostavaa näytelmäprojektia, joissa pohditaan yhteiskunnan rakenteita ja historian vaikutusta nykypäivän kulttuuriin naisten näkökulmasta. Etenkin juuri naisnäkökulman takia kaikkien miesten kannattaisi lähteä katsomaan niitä.

Suvi Uotinen

Nainen! Jos mies lähentelee sinua, ole imarreltu. Pysy hoikkana ja näytä ikäistäsi nuoremmalta. Ratkaise konfliktit huumorilla ja pidä huoli siitä, että kaikilla on koko ajan mukavaa. Ole kiitollinen. Hymyile.

Kun vapina alkaa, hän painautuu uuteen työtuoliinsa ja odottaa, että kohtaus menee ohi. Yleensä se menee ohi viidessätoista minuutissa. Jos vain istuu paikallaan, kukaan ei huomaa. Hän ei puhu tästä muille.Nainen palaa -esityksessä kysytään haastavasti, miksi naiset ovat kaikissa länsimaissa kaksi kertaa miehiä masentuneempia. Ja vakuuttavia syitä löytyy parituntisen näytöksen aikana niin paljon, että vasta-argumentteja voi olla aika vaikea keksiä.

Historiasirkus marssittaa lavalle sukupuolia määritelleitä ajattelijoita aina Platonista ja Sokrateksesta lähtien. Ja sitten katsotaan perhealbumia. Jännä juttu, että tuota yhtä ja samaa nuorta ihmistä voidaan kuvailla kahdella tavalla. Onpas siinä tosiaan lahjakas nuori mies. Ei mutta voi kuinka ahkera ja tunnollinen tyttö. Ja vähän myöhemmin kuvassa nähdään rohkea ja uudistava mies, suorastaan nero. Vai onko se nainen? Tyyppi taitaa olla vähän häiriintynyt ja kaiken päälle vielä kauhean itsekeskeinen.

Sukupuoli on vaikuttanut ihmisten käyttäytymisen tulkintaan kautta historian. Kohtauksia-produktio tutustuttaa katsojat kiehtoviin naisiin kolmelta eri vuosisadalta. He kaikki ovat jossain elämänsä vaiheessa olleet jollain tapaa tekemisissä mielen järkkymisen kanssa.

1700-luvulta tavataan Hannah-sotilas. Hän taisteli sodassa viisi vuotta miehenä esiintyen. Sotilaan biologinen sukupuoli pysyi salassa loppuun asti. Jopa silloin, kun tämä haavoittui pahasti lähelle sukuelimiään Itä-Intiassa ja joutui sairaalaan. Todellisen sukupuolensa paljastumisen pelossa Hannah hoiti haavansa itse ja kaivoi luodin pois omin neuvoin.

Hannah´ia esittävä näyttelijä Leena Nuora ihmettelee roolihahmonsa rohkeutta.

- Sotaan lähteminen oli tuohon aikaan ihan mieletön ratkaisu. Sotamaailma oli todella raaka.

Tyypillinen tilanne oli, että viholliset lähestyivät riveissä toisiaan sen aikaiset aseet eli musketit varusteinaan. Jotta pelko, sekasorto tai paniikki eivät olisi päässeet yllättämään, oli aseenkäsittelyä varten määritelty tarkat säännöt. Tällaisia sääntöjä eli äkseerausta on Nuorakin opetellut rooliaan varten.

Myös 1800-luvulla elänyt Augustine on kiinnostava tapaus. Hän on tuttu jo Anna Kortelaisen teoksesta Levoton nainen. Pariisilaisessa Salpêtriéren mielisairaalassa järjestettiin aikoinaan hysterianäytöksiä lääkäreille ja vaikutusvaltaisille miehille, ja Augustine oli näytöksien hysteriamannekiini. Hysteria on ollut nimenomaan naisiin kohdistuva diagnoosi. Usein hysteerikon leiman saivat hiukan epäsovinnaisesti käyttäytyvät naiset. Esimerkiksi seksuaalinen aktiivisuus ja liiallinen eloisuus olivat tuohon aikaan aika hämmentäviä ja epäilyttäviä piirteitä naisilla.

Esityksen kolmas hahmo on Ida, jonka kautta käsitellään kokemuksia naisena elämisestä sota-aikana 1940-luvun Suomessa. 1980-luvulla Ida tapaa nuoren feministin, jonka ajatuksia on kiinnostavaa peilata nykypäivään. Miten paljon asiat ovat muuttuneet 20 vuoden aikana? Vai ovatko ne?

Kohtauksia-produktiota esitetään Lapinlahden sairaalassa. Näyttämö on rakennettu keskelle vanhaa potilasosastoa. Yleisö istuu paikallaan, mutta näytelmässä hyödynnetään koko tilaa. Leena Nuora on vaikuttunut omaperäisestä esityspaikasta.

- Koko rakennus on muuten pimeänä, enää vain yhden osaston valot näkyvät toisessa siivessä. Sairaala on vanha ja hieno paikka, ja sillä on pitkä historia. Tyhjä tila kaikuu, joten äänimaailma on aika mieletön.

Ensimmäisten iltaharjoitusten jälkeen osaston tunnelma säilyi Nuoran mielessä vielä kotiin palattuakin.

- Se oli tosi voimakas kokemus, ja minä en edes ole sellainen ihminen, että olisin kaikesta silleen ´jee, mieletöntä´.

Lapinlahden sairaalasta ollaan nyt tekemässä mielenterveyden taloa, jossa mielenterveysteemat ja kulttuuri lyövät kättä. Kohtauksia on ensimmäinen teatteriryhmä, joka hyödyntää sairaalan miljöötä.

Kohtauksia saattaa herättää ymmärtämään, että sukupolvet muodostavat jatkumon ja monet asiat ovat syvällä kulttuurissamme.

- Naiset voivat huomata, että ahaa, meidän sukupuolemme on kokenut joskus tällaista historiaa. Sitten voi peilata, ovatko asiat siitä kauheasti muuttuneet, Leena Nuora kuvailee.

Miehille näytelmä tarjoaa sukupuolten välistä dialogia. Nuora muistelee Ryhmäteatterin Paniikkia viime syksyltä. Hänestä olisi ollut naisena mielenkiintoista mennä katsomaan, miten miehet ovat rakentaneet kokemuksiaan maailmasta.

- Tarkoitus on pohtia, miten asioita voitaisiin kehittää siihen suuntaan, että kaikilla olisi paremmin. Miehillä, lapsilla ja naisilla. Niin että  esimerkiksi sukupuoli tai jokin muu asia kuten se, onko rikas vai köyhä, eivät määrittäisi ihmistä niin paljoa.

Myös Nainen palaa -esityksessä korostetaan, että vapautta halutaan raivata kaikille, ei vain toiselle sukupuolelle. Sukupuolisopimuksen purkaminen on eduksi myös miehille. Kun kahlitsevat sukupuolirooleihin liittyvät odotukset unohdetaan, kaikki saavat enemmän tilaa hengittää.

Niinpä. Tietenkin pitää ajatella kokonaisvaltaisesti. Miten se taas menikään? Nainen! Pidä huoli siitä, että kaikilla on koko ajan mukavaa.

Nainen palaa Ateneum-salissa

(Kaivokatu 2) 23.3. asti.  www.ateneum-sali.fi.

Kohtauksia Lapinlahden sairaalassa (Lapinlahdentie 1) 17.3.-2.4. www.renechanssi.fi.