Vesa Ruusunen
Kulttuurikeskus
Stoan sali Itäkeskuksessa oli täyttynyt lääkiksen hieman vihjailevasti
nimettyä speksiä Syntejä syviä katsomaan saapuneesta sekalaisesta
joukosta. Näyttäviin puitteisiin oli koottu komea speksi, joka vakuutti
monin osin. Lavastus oli teekkarinkin mielestä toimiva ja kaiken
lisäksi näytti hyvältä. Lavalle oli saatu sulaan sopuun asunto, kirkko
ja mafian pesä. Lavastustauot eivät keskeyttäneet näytelmää, vaan
kohtauksesta toiseen siirryttiin sulavasti.
Näytelmä sijoittuu tämän päivän Venetsiaan, joka tarjoaakin mainiot
spagetintuoksuiset puitteet modernille mafiatarinalle. Tarinan
kantavana ajatuksena on köyhän, boheemin taiteilijan ajautuminen
tiukkoihin mafiapiireihin. Vaikka koko näytelmä alkaakin romanttisella
kohtauksella, nousevat vauhti ja jännitys tärkeämpään rooliin
viimeistään väliajan jälkeen. Taiteilija Frank-Esko (Tuomas Aro) on
rakastunut arkeologi Evaan (Tuisku Laurinolli), mutta hänen elämäänsä
ahdistaa tuleva anoppi Rita (Marianna Riekkinen).
Ei aivan al pacinomaiseen suoritukseen yltää myös Ville Bister
kummisedän roolissaan. Yleisöä hauskuttivat myös kummisedän
luottomiehinä Pilliggiona ja Pullaggiona Matti Aukee ja Tuure Saarinen.
Erikoismaininnan ansaitsee myös Pirkka Pekkarinen, joka ainakin
loppukumarrusten perusteella kuului myös käsikirjoituskaartiin. Isä
Fabion roolissa hänen pitkät freudilaisia lipsahduksia sisältävät
monologinsa naurattivat yleisöä kerta toisensa jälkeen - oli kielenä
sitten suomi tai latina.
Yksi tärkeimmistä speksin elementeistä eli tanssitytöt pyörähtivät
lavalle turkooseissa minihameissa tuomaan yleisölle silmäniloa
ensimmäisten hempeiden kappaleiden ajaksi. Puvustukseen oli panostettu
ja sitä olikin paljon. Kirjo vaihteli polttariporukasta pikku piruihin.
Onnistunutta puvustusta täydensi näyttävä maskeeraus. Tanssijoita oli
enemmän, kuin Teekkarispeksissä on totuttu näkemään, mutta mukaan ei
silti ollut mahtunut kaksilahkeisia. Miestanssijat rajoittuivat yhteen
vaatteita vähentäneeseen gondolinsoutelijaan, jonka melaan ei saanut
koskea, mutta kassien puristelu oli sallittua.
Tanssijat tanssivat, kuten speksiin kuuluu, laulujen taustalla. Laulut
olivat teknisesti hyviä, mutta istuivat huonosti näytelmän tempoon.
Teekkarispeksistä poiketen tapahtumat eivät edenneet lauluissa. Toinen
speksiveteraania hämmästyttänyt asia olivat omstart-kappaleet, joita ei
paria poikkeusta lukuun ottamatta ollut sanoitettu uudelleen. Laulajat
olivat kuitenkin lahjakkaita ja toisin kuin monissa muissa
harrastelijaproduktioissa, sanoista sai vaivatta selvää. Itse pääosan
esittäjät eivät kuitenkaan laulaneet, mikä hiukan latisti tunnelmaa.
Speksi oli juonivetoinen. Pääpaino ei ollut yleisön huutamissa
omstarteissa, vaan juonen viemisessä eteenpäin. Omstart-huudot ja
näyttelijöiden vastaukset jäivätkin valitettavan vähäisiksi, mikä
saattoi toki olla enemmän yleisön syy. Näytelmä kesti kuitenkin ilman
väliaikaa lähes kolme tuntia. Tästä tosin täytyy vähentää
speksihistorian kenties pisimmät maksetut mainokset, jotka saivat
ainakin toisen toimittajista korvaamaan halvat rinnakkaisvalmisteet
kotimaisilla lääkkeillä.
Esitykset jatkuvat Helsingissä vielä 26.3. asti, käyden välillä
Tampereella, Oulussa, Kuopiossa ja Turussa. Erityisen hienoa on, että
tänä vuonna on elvytetty pari vuotta tauolla ollut perinne eli etelän
kiertue toteutetaan 5.-7.5. Tällöin 60 henkinen porukka lavasteineen
kaikkineen pakkautuu linja-autoon ja suuntaa lahden eteläpuolelle
Tartoon.
Speksin tuottajan Aura Keinon mukaan porukka saadaan pidettyä
järjestyksessä kokeneen speksikaartin ansiosta. Kokonaisuudessaan
esitys oli näytelmänä varsin nautittava ja näyttelijät onnistuivat
suorituksissaan kerrassaan mainiosti. Yleisölle, joka kaipaa pitkiä ja
useasti toistuvia omstartteja, sekä häikäisevää näyttelijöiden
improvisaatiota, ei lääkiksen speksi ehkä tarjoa kaivattua tunnelmaa.
Juoni ja dialogi ovat kuitenkin onnistunutta ja viihdyttävää ja
tarjoavat aisteja kutkuttavia nautintoja. Syntejä syviä -speksiä voi
hyvin suositella kaikille. Jos ei muuta niin saa ainakin hyvän syyn
lähteä katsomaa muita ihmisiä Otaniemen ulkopuolelle.
