Se on ihan jees

Pääkirjoitus 16.1.1008

Johanna Mitjonen

Joulukuun 21. päivä päättyi Polyteekkarin lukijatutkimus. Napsautin kyselyn kiinni toimitussihteerin kanssa Jämeräntaipaleella ja toivotimme toisillemme hyvät joulut. Kotona kiehautin lasillisen glögiä (alkoholitonta) ja rupesin selailemaan vastauksia ja vertailemaan tuloksia viimevuotiseen kyselyyn.

Edellisvuonna kysely oli auki vain pari viikkoa, nyt se oli täytettävissä yli kuukauden. Silti vastauksia ei tullut merkittävästi enempää, 2006 vastauksia tuli 102, kun tänä vuonna 142 vastaajaa täytti kyselyn. Viime vuonna mies- ja naisvastaajien määrä oli suurin piirtein sama, miehiä oli 55,9 %.  Tänä vuonna miesvastaajien määrä oli nousut 69,2 prosenttiin. Eniten kyselyyn vastasivat 2006 miehet, iältään 21-23-vuotiaat ja vastaajat jotka ruksivat kohdan "Loppua ei näkyvissä", kun kysyttiin opiskelujen vaiheesta. Tänä vuonna eniten kyselyyn vastasivat miehet, 22-vuotiaat, toista vuotta ­TKK:­lla opiskelevat henkilöt.

Molempina vuosina suurin osa kyselyyn osallistujista asui Otaniemessä. Lehteen tarttumista helpottaakin varmasti se, että se kannetaan kotiovelle saakka. Lehteä selaillaan eniten omassa kodissa, mutta myös runsaasti ruokalassa, kiltahuoneella ja luennolla. Tänä vuonna Teekkarikylässä asuvat pystyivät kertomaan, haluavatko he jatkossakin, että lehti tulee heille kotiin. Yli puolet vastasi: "Kyllä". Vastaajista 37,8 % vastasi "Kyllä" myös kysymykseen: "Jos lehti ei tule sinulle kotiin, haluaisitko että se tulisi?"  Luvut eivät ole kovin suuria, mutta ehkä TKY voisi tulevaisuudessa selvittää, haluaako jäsenistö lehden kotiin postituksena, etenkin nyt kun T-lehden tilaamisesta ollaan luopumassa.

Ärsytti lehti tai ei, sitä luetaan säännöllisesti (86 %). Tyypillisesti Polyteekkaria luetaan 15-20 minuuttia. Vaikka "Lehdestä luen aina" -osaston kuningas on ruokalista, lehteen palaillaan usein (68,5 %) myös aika luonnollisista syistä: "Jos lehdestä löytyy yksikin pidempi juttu, niin ei sitä viidessä minuutissa välttämättä kaikkea kerkeä lukemaan, eli siis syy on lukemisen hitaus." Myös seuraavat seikat mainittiin: "Leikkaan itsestäni tai poikaystävästäni kertovat jutut talteen." "Pöntöllä asioidessa ei yleensä kerkiä lukemaan kuin muutaman jutun kerrallaan."

Lehteen toivottiin jatkossakin ajankohtaisia, kantaaottavia ja hauskoja juttuja. Muutama vastasi kysymykseen kertomalla, minkälaisia juttuja eivät ole mielestään saaneet Polyteekkarista lukea. Parilla vastaajalla kaipuu hannukarpomaiseen journalismiin oli suuri: "Mihin katosi TKY:n rahat? Kuka haluaa myydä Dipolin, ja miksi ihmeessä? Tutkivaa journalismia. Kannanottoja päivän polttaviin aiheisiin. Otaniemessä tapahtuvien vääryyksien julkaiseminen."

Jutut joista toiset ovat pitäneet, ovat samaan aikaan ärsyttäneet toiset raivon partaalle:

"Jocyn teekkarimiesjutut. Hauskasti kirjoitettuja juttuja, joissa yhtä aikaa teekkareita sekä haukutaan että omasta teekkariudesta ylpeillään."

"Tällä hetkellä parhaiten mieleen tulee Jocyn englanninkielinen teekkarikulttuuria käsittelevä, toisin sanoen tutaa ihannoiva ja tikkiä kritisoiva, artikkeli. Toki jokainen meistä katsoo hentsua ja runkkaa kotona päivät pitkät; kiitoksia ennakkoluulojen levittämisestä ja onnitteluni helpon kohteen valitsemisesta."

"Tuoreessa muistissa on erityisesti juttu kauheista kämppiksistä. Se oli aivan loistava ja muistutti minua miksi en halua asua solussa."

"Lehteä täytetään melko lailla turhilla ja hyvin pinnallisilla jutuilla ´unelmatyöpaikoista´ tai solukämppiksistä. Pitääkö joku toimituksessa tätä luovana tai hyvänä journalismina? Mitä uutta tällaiset jutut tuovat yleiseen keskusteluun?"

Koska itseään viisaampia on hyvä siteerata, Journalistin päätoimittajan Johanna Korhosen kommentti Journalismi aikakauslehdessä -luennolla kiteyttää, mistä järjestölehden tekemisessä on usein kyse. "Lehden pitäisi olla lukijan peilikuva. Se on vaikeaa, koska Journalistin lukijakunnassa on yli 200 eri ammattinimikettä."

Korhosen kommentti tiivistää hyvin sen, että järjestölehden lukijakunta ei ole koskaan homogeeninen porukka, vaan ryhmä jolla on hyvin erilaiset odotukset ja kiinnostuksen kohteet. Prosenttilukujen takaa hahmoutui kuitenkin tälläkin kertaa, mitä lehdestä halutaan kaikista eniten lukea: uutisia, ajankohtaisjuttuja (95,1 %) sekä teekkarikulttuurista kertovia juttuja (79 %). Lehden ei toivota kalastelevan juttujaan maailmalta, vaan omasta kylästä, oman kansan parista.

Tähän on varmasti tulevina vuosina tulossa muutos, kun suuri yhdistyminen tapahtuu. Vaihtoehtoja on nähdäkseni kaksi: jokaiselta opiskelijaryhmältä jää elämään oma lehti tai uusi ylioppilaskunta perustaa kokonaan uuden lehden. Teekkareilla ja kyltereillä yhteisiä lehtivirityksiä on toki ollut jo aiemmin, joten eri opiskelijaryhmittymien yhteinen lehti ei olisi Otaniemen auringon alla mitään uutta.

Koska nyt on loistava ajankohta heittää arvauksia ja todeta ne parin vuoden päästä joko oikeiksi tai vääriksi, arvaan että lehdet yhdistyvät ja että tänä keväänä valitaan Polyteekkarin viimeinen päätoimittaja. Katsotaan miten käy.