Lastenkodille kerätty lahjoitussumma ylitti roimasti odotukset

TKY:n jäsenmaksujen ohella lahjoitetuilla varoilla hankittiin sekä tietokone että kotiteatteri.

Tietotekniikkasihteeri Antti Partanen toimii uuden tietokoneen kätilönä. Koneen tuleva käyttäkä Viljami seuraa asennushommia malttamattomana

teksti: Johanna Mitjonen

Keväällä 2007 yksi ylioppilaskunnan hallitusvastaavista, Ilona Mäkinen, sai idean paikallisesta projektista, jossa etsittäisiin Otaniemen lähellä oleva kohde, johon rahaa kerättäisiin. Projekti käynnistyi selvittämällä pääkaupunkiseudulla toimivia nuorten ja lasten hyväksi toimivia järjestöjä. Pelastakaa lapset -järjestön lastenkoti Tirlittan Kauniaisissa kuulosti Mäkisestä heti sopivalta kohteelta, sekä sijainnin että käytännön järjestelyiden osalta. "Lastenkoti tuntui sopivalta kohteelta siksi, että kansallisesti on puhuttu paljon nuorten ja lapsiperheiden pahoinvoinnista. Huostaan otettujen lasten määrä kasvaa koko ajan ja on jo varsinkin pääkaupunkiseudulla erittäin huolestuttava. Olemme itsekin nuoria opiskelijoita, joten lasten ja nuorten tukeminen tuntui siinäkin mielessä sopivalta."

Lukuvuoden 2007-2008 ilmoittautumisen yhteydessä teekkareille tarjoutuikin mahdollisuus antaa lahjoitus jäsenmaksun maksamisen yhteydessä Tirlittanin uuden tietokoneen hankintaa varten. Tavoitteena oli saavuttaa täysi tonni, mutta summa ylittyi roimasti, ja lopulta lahjoituksia tuli 2495 euroa.

Joulukuun puolessa välissä Mäkinen ja ylioppilaskunnan tietotekniikkasihteeri Antti Partanen suuntasivat Tirlittaniin. Partanen kokosi osissa ostetun koneen useiden innokkaiden lasten avustuksella. Konepaketin lisäksi rahaa riitti niin tulostimen kuin kotiteatterinkin ostamiseen, mistä kaikki olivat sangen tyytyväisiä. Partanen vakuutti uudesta koneesta löytyvän kattavan muistin lisäksi myös runsaasti tehoja. Kokoamisen valmistuessa lapset aprikoivatkin mitä pelejä hankinnan myötä voitaisiin pelata. Toimittajan ehdottamaa Monkey Islandiakaan ei täysin tyrmätty.

Kun projekti on nyt saatu päätökseen ja kokemusta kertynyt, Mäkinen tuumii, että tulevaisuudessa ylioppilaskunta voisi miettiä samantyyppisiä hankkeita, jotka kohdistuisivat esimerkiksi Pietarin tai Viron lastenkoteihin. Mäkinen toivoo, että jatkossakin löytyisi ihmisiä jotka haluaisivat viedä tämän tyyppisiä hankkeita ylioppilaskunnassa eteenpäin. Hän kuvaa projektia ongelmattomaksi: yksi yhteyshenkilö ja yhteisesti sovitut toimintamallit auttavat hyväntekeväisyysprojektin onnistumisessa.

"Kohteen valitsemisessa olennaista oli se, että voisimme lahjoittajatahona tehdä muutakin kuin vain siirtää rahat tilille. Kävimme lastenkodissa usealla tutustumisvierailulla, ja kokosimme lahjoitusrahoilla ostetun tietokoneen lasten kanssa. Sinänsä pienillä teoilla voi tehdä suuria: sekä lastenkodin henkilökunta että lapset vaikuttivat aidosti otetuilta tuestamme. Oli hienoa olla mukana tekemässä jotain hyvää ja osoittaa, kuinka haluamme omalta osaltamme auttaa niitä, joilla asiat eivät ole niin hyvin."