![]() |
Sarjakuvan arvostus on ristiriitaistaKalle Kemppainen Kulttuuritoimitus lehdessä kuin lehdessä kertoo säännöllisesti suomalaisen sarjakuvan arvonnoususta. On sääli ja harmi, että kotimaisten lehtien päättävät elimet eivät lue kulttuuritoimituksensa lehtikirjoituksia; sillä niin vähän kotimaan lehdistössä näkyy suomalaista sarjakuvaa. Ongelma on simppeli. Sarjakuvabisnes on nimittäin helposti
verrattavissa Kiina-ilmiöön: Ylikansalliset syndikaatit eli
"sarjakuvien levy-yhtiöt" markkinoivat karvisiaan ympäri maailmaa
tappavan tehokkaasti. Ja kun karvisia on maailman lehdet täynnä,
voidaan sarjakuvan kertakorvaus puristaa minimiin. Kotimaiselle
kotikunnan lehtikeisarille panostus on pieni, mutta mikäli hän tahtoo
julkaista oman kylän pojan tuotosta, hänelle pitäisi maksaa ihan rahaa Kuitenkin varsin monet sarjakuvat vaativat paperia ja painomustetta. On vaikea kuvitella esimerkiksi Matti Hagelbergin neljän vuoden Kekkonen-projektia näyttöpäätteeltä nautittavaksi. Painettu sana on teekkarikielellä sanottuna paras käyttöliittymä. Suomessa sarjakuva koetaan yhä lapsi- tai huumoriteollisuudeksi. Ranskankielisessä kulttuuri-ilmapiirissä tämä taidemuoto on Taidemuoto. Taidemuoto onkin siellä vientituote, joka tuo tappavaan tahtiin valuuttaa yhteisen hyvän kassaan. Sekä tekijöilleen. Jostain syystä täällä pohjantähden alla sarjakuva koetaan osaksi
wc-kulttuuria. Sinnehän se Akkari tilataan? Todellisuudessa Suomessa on
valtava potentiaali - ei pelkästään lukijakunnassa - vaan
nimenomaisesti tekijäkunnassa. Suomalainen sarjakuva nauttii kulttuuritoimitusten arvostusta siksi
koska kotimainen sarjakuva on erittäin korkeatasoista! Vaikka Kallekin
onkin tehnyt parhaat sarjakuvaostoksensa kirjakauppojen pengo-tästä
-laatikoista, kertoo se jotain kotimaisen sarjisten arvostuksesta. Sekä
sarjakuvan arvostuksesta Suomessa ylipäätänsä. Sarjakuvataiteilijaksi
heittäytyminen ei tunnu kovin houkuttelevalta, kun oma tuotos viedään
liki ilmestymisen jälkeen alennuskoriin. Kallen rakas ulkomaanpelle tuli kertoneeksi olennaisen suomalaisesta asennekulttuurista: Sarjis kuuluu Suomessa yhä vessaan, lastenhuoneeseen ja kulttuuritoimitukseen. Sarjakuvataiteilijana ei saa helppoa leipää, mutta silläkin voi
elää. Sillä voi elää - jopa leveästi, mikäli siihen vain annetaan
mahdollisuus. Tällä hetkellä yrityskin torpataan jo ennen ponnistusta. ![]() Päivitetty 25.4.2007 tulostusversio |
||||||||||
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |