Sarjakuvan arvostus on ristiriitaista

Kalle Kemppainen

Kulttuuritoimitus lehdessä kuin lehdessä kertoo säännöllisesti suomalaisen sarjakuvan arvonnoususta. On sääli ja harmi, että kotimaisten lehtien päättävät elimet eivät lue kulttuuritoimituksensa lehtikirjoituksia; sillä niin vähän kotimaan lehdistössä näkyy suomalaista sarjakuvaa.

Ongelma on simppeli. Sarjakuvabisnes on nimittäin helposti verrattavissa Kiina-ilmiöön: Ylikansalliset syndikaatit eli "sarjakuvien levy-yhtiöt" markkinoivat karvisiaan ympäri maailmaa tappavan tehokkaasti. Ja kun karvisia on maailman lehdet täynnä, voidaan sarjakuvan kertakorvaus puristaa minimiin. Kotimaiselle kotikunnan lehtikeisarille panostus on pieni, mutta mikäli hän tahtoo julkaista oman kylän pojan tuotosta, hänelle pitäisi maksaa ihan rahaa

Ansaintalogiikkaan saattaa tulla tulevaisuudessa muutos. Internetissä on noussut Suomessakin muutama kulttisuosion saavuttanut sarjakuva. Sosiaalisesti rajoittuneet sekä tässä lehdessä ilmestyvä Ilman naista ovat tästä hyviä esimerkkejä. Näistä ensiksi mainittu työstää lehtimaailman tyyliin hupailun per päivä, mutta ei veloita julkaisemisesta senttiäkään, vaan rahoittaa kynät ja tussit bannerimainonnalla.

Kuitenkin varsin monet sarjakuvat vaativat paperia ja painomustetta. On vaikea kuvitella esimerkiksi Matti Hagelbergin neljän vuoden Kekkonen-projektia näyttöpäätteeltä nautittavaksi. Painettu sana on teekkarikielellä sanottuna paras käyttöliittymä.

Suomessa sarjakuva koetaan yhä lapsi- tai huumoriteollisuudeksi. Ranskankielisessä kulttuuri-ilmapiirissä tämä taidemuoto on Taidemuoto. Taidemuoto onkin siellä vientituote, joka tuo tappavaan tahtiin valuuttaa yhteisen hyvän kassaan. Sekä tekijöilleen.

Jostain syystä täällä pohjantähden alla sarjakuva koetaan osaksi wc-kulttuuria. Sinnehän se Akkari tilataan? Todellisuudessa Suomessa on valtava potentiaali - ei pelkästään lukijakunnassa - vaan nimenomaisesti tekijäkunnassa.

Suomalainen sarjakuva voi hyvin - mutta se ei näy missään. Se nauttii arvostusta, mutta kukaan ei tunnu tietävän miksi! Ottakaa leppoisa asento, Kalle kertoo miksi:

Suomalainen sarjakuva nauttii kulttuuritoimitusten arvostusta siksi koska kotimainen sarjakuva on erittäin korkeatasoista! Vaikka Kallekin onkin tehnyt parhaat sarjakuvaostoksensa kirjakauppojen pengo-tästä -laatikoista, kertoo se jotain kotimaisen sarjisten arvostuksesta. Sekä sarjakuvan arvostuksesta Suomessa ylipäätänsä. Sarjakuvataiteilijaksi heittäytyminen ei tunnu kovin houkuttelevalta, kun oma tuotos viedään liki ilmestymisen jälkeen alennuskoriin.

Mainitsemassani ranskankielisessä maailmassa, jossa sarjakuville on omat museonsa, täkäläinen menettely on pelkästään huvittavaa. "Miksi myydä kirjakaupan parhaimmisto alennuksella?", kysyi belgialainen tuttavani.

Kallen rakas ulkomaanpelle tuli kertoneeksi olennaisen suomalaisesta asennekulttuurista: Sarjis kuuluu Suomessa yhä vessaan, lastenhuoneeseen ja kulttuuritoimitukseen.

Sarjakuvataiteilijana ei saa helppoa leipää, mutta silläkin voi elää. Sillä voi elää - jopa leveästi, mikäli siihen vain annetaan mahdollisuus. Tällä hetkellä yrityskin torpataan jo ennen ponnistusta.

Ensimmäinen askel on helppo: 
Suomalainen sarjakuva kulttuurisivuilta sarjakuvasivuille.