Kuka ketä hä - Lissu Lehtimaja

Sarjakuva voi toimia myös opinnäytetyönä

Annu Nieminen

Kuvaamataidon opettajaksi opiskeleva Lissu Lehtimaja ilmaisee itseään sarjakuvien avulla ja soittaa trumpettia, koska "löysi sellaisen treenikämpän nurkasta". Taidekasvatusopintojen lisäksi Lehtimaja kuluttaa energiaansa laulamalla Maria Gasolina -käännösiskelmäorkesterissa. Miksi taiteilija pitää sarjakuvaa ilmaisuvoimaisena?

Päädyit tekemään lopputyösi sarjakuvan muodossa. Miten siinä niin kävi?

Itse asiassa se ei ollut lopputyöni, vaikka Hesarissa niin lukikin. Sitä kutsutaan meillä Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatusosastolla seminaarityöksi, ja se vastaa muualla kandityötä.

Mutta miksi juuri sarjakuvan muoto?

Aluksi syynä oli vain se, että pidän sarjakuvista. Toivoin, että minua kiinnostavaa asiakirjallisuutta olisi saatavilla sarjakuvan muodossa. Sarjakuvat ovat minulle tärkeä generatiivinen teema ja se viestinnän väline, jonka parhaiten hallitsen. Sarjakuva on myös poikkeuksellisen erinomainen väline vaikeiden abstraktien asioiden viestimiseen.

On hienoa, miten sarjakuvassa on mahdollista esittää kuvalla ja tekstillä toisiaan täydentäviä asioita - paikaten toisella sieltä, minne toinen ei ihan yletä. Visuaalisille ihmisille asioiden esittämistä voi helpottaa niiden esittäminen yhdessä kuvien kanssa.

Miten sarjakuva palvelee tieteen tarkoitusta?

Paulo Freire, jota tutkimukseni käsittelee, puhuu dialogista. Tiedemaailmassa puhutaan tieteen dialogista, ja sarjakuvassani voin konkreettisesti esittää draaman keinoin tämän tieteellisen dialogin oikeana dialogina. Sarjakuva on tällaisessa kerronnassa rehellinen väline, koska lukijan on helpompi muistaa, kenen ajatuksia mikäkin on - puhekuplat kun todella tulevat suoraan jonkun suusta. Sitä tiedekin on: vain juttuja, joita jotkut ihmiset puhuvat.

Näen tässä sarjakuvallani voimakkaan kriittisen tehtävän: ravistella vähän tieteenkin auktoriteettia ja muistuttaa ihmisiä siitä, ettei tiedettäkän tarvitse ottaa jumalan sanana.

Mistä suhteesi sarjakuvaan alkoi?

Olen nyhjännyt sarjisten parissa aika pienestä saakka. Muistan saaneeni voimakkaan tajunnanlaajentuman kun 9-vuotiaana löysin kirjastosta samana kesänä Sokalin Rasputinin merkin, Nakasawan Hiroshiman pojan ja jonkun ihme tiiliskiven, jossa oli musiikin historiaa sarjakuvana. Eli sain kerralla aika laajan käsityksen siitä, millaisia mahdollisuuksia tällä välineellä voisi olla.

Mikä sinusta tulee isona?

Kuvisope. Suoritan juuri viimeistä opetusharjoitteluani. Olen saanut voimakkaita fiiliksiä siitä, että olen sittenkin oikealla alalla: tää on mun hommaa, tätä haluan tehdä.

Miksi juuri trumpetti?

Meidän bändin treenikämpän nurkassa lojui joku hylätty trumpetinpoikanen, jota tööttäilin yhteen biisiin ihan vaan vitsinä. Mutta se olikin niin hassua, että hankin lainatrumpetin ja tööttäilin vielä lisää. Aika hassuahan se on vieläkin.

Miltä laulaminen tuntuu fyysisesti?

Hyvältä. Paitsi jos on liian korkea sävellaji. Laulaminenhan on kyllä aivan ihanaa.

Mitä mieltä olet niin kutsutusta innovaatioyliopistosta? Taideopiskelijoiden keskuudessa on esitetty kriittisiä mielipiteitä ideasta ja jopa osoitettu mieltä sitä vastaan.

En lämpene ajatukselle alkuunkaan - mielestäni se on pöyristyttävän huono idea. Teollisen muotoilun looginen yhteys kaupallisten ja teknisten alojen kanssa on aivan ilmeistä, ja muutenkin eri yliopistojen ja eri alojen yhteistyötä ja synergiaa tulisi totta kai edistää. Mutta yhteistyötä voitaneen kehittää muillakin tavoilla. Näiden kolmen korkeakoulun niputtaminen yhdeksi firmaksi asettaa sekä teknisen että taiteellisen osaamisen palvelemaan kaupallisia pyrkimyksiä.

Kaupallisuus ei sinänsä ole mikään paha asia, mutta se ei tässä muodossa kuulu akateemisen vapauden käsitteeseen. Ei missään tapauksessa ole hyvä idea, että yritysmaailman edustajat istuvat yliopistojen päättävissä elimissä. Sehän esimerkiksi asettaa kaikki yliopistoissa tehdyt tutkimukset tuloksineen aivan kyseenalaiseen valoon.

Oletko huolissasi erityisesti oman alasi, taidekasvatuksen, puolesta?

Kyllä. Taidekasvatus ei huippuyliopiston kontekstissa näytä kovin tulosvastuulliselta ja seksikkäältä. Meillähän ei ole juuri mitään loogista yhteyttä kaupallisten ja teknisten alojen kanssa samalla tavalla kuin vaikkapa juuri teollisella muotoilulla. Taidekasvatuksen poistaminen taideteollisen yhteydestä taas olisi sekin kehno ratkaisu. Mistä niitä mielettömän innovatiivisia muotoilijahuippuja sitten kasvaa, jos visuaalisen kulttuurin opetus taantuu kansakoulun piirustukseksi?

PERSOONALLISUUSTESTI

Jos olisit valtio, mikä valtio olisit ja miksi?

Toivoisin, että olisin joku tosi pieni paikka, josta kukaan ei olisi kuullutkaan. Siellä olisi kehno BKT ja käsittämättömiä tapoja, mutta mahtava meininki. Ja ankara verotus.

Uitko avannossa?

En, jos ei aseella uhata. Kerran menin, kun oli pakko brassailla joillekin ulkkareille ja kaduin sitä sängynpohjalla koko viikon.

Mikä on kotisi jännittävin esine?

Ukulele? Tai ehkä Hello Kitty -radio. Se on jännittävä, kun siitä ei ikinä tiedä, milloin se toimii.

Suosikkijoululaulusi?

Sylvian joululaulu ja Varpunen jouluaamuna. Molemmat itkettävät joka kerta.

Lempipaikkasi Helsingissä?

 Kauppatorin parkkipaikka.

Oikea vai vasen?

 Vasen.