Bussilinjan 102 portilla Kampin matkakeskuksessa jököttää valkoinen teline täynnä mustia vihkoja. Bussiin kiirehtivä rouva seisahtuu telineen kohdalle, ihmettelee hetken vihkon kantta ja jatkaa kiiruhtamista.
"En ollut kärryillä siitä, mitä tämä tarkoittaa", Yrsa Gallen-Johansson perustelee ohi kulkemistaan. Kysyttäessä hänen uteliaisuutensa herää ja hän avaa vihkon. Se on täynnä meditaatio- ja rentoutumisharjoituksia sekä huomioita matkustusympäristöstä.
"Vai bussimeditaatiota, hyvä aloite", Gallen-Johansson tuumii.
Gallen-Johansson muistaa Ruotsin rautateiden kustantaneen matkustajille runokokoelman junassa luettavaksi. Hänen mielestään matkavihkoon olisi voinut lisätä runoja. "Yhdellä runolla voi elää koko matkan."
Matkavihko on Siru Kauppisen kolmipäiväinen kaupunkitaiteen kurssityö. Kauppinen opiskelee taidekoulu Maassa ja
TKK:lla tietotekniikkaa. "Sekin on luovaa", hän luonnehtii.
"Teoksen tarkoituksena on pysähtyminen, oleminen tässä ja nyt. Että bussilla ei vain pääsisi johonkin vaan se olisi välitila itselle, omaa laatuaikaa", Kauppinen tiivistää.
Teoksen paikaksi Kauppinen on valinnut tarkoituksella Otaniemeen vievän linjan lähtöportin. "Ohjasin teosta vähän teekkareiden suuntaan - laajentamaan teknistä maailmankuvaa."
Janne Luotola
