Se on alkanut.
TKY:n viimeinen toimintavuosi. Viimeinen hallitus. Viimeinen edustajisto. Viimeinen Wappu. Viimeinen lakkien jako Amfilla. Lopun alku, teekkarikulttuurin auringonlasku!
Ehkä ei kuitenkaan kannata vielä rasvata köyttä valmiiksi. Ihan aikuisten oikeastihan homma menee nimittäin siten, että TKY, KY ja TOKYO eivät lakkaa olemasta vuoden 2009 jälkeen. Saati että AYY syntyisi vuoden 2010 alussa. Aikuisten oikeasti nykyiset ylioppilaskunnat yhdistyvät Aalto-yliopiston ylioppilaskunnaksi tämän vuoden jälkeen. Vanhojen ylioppilaskuntien toiminta ei lakkaa vaan jatkuu uuden ylioppilaskunnan toimintana. Uusi ylioppilaskunta ei synny tyhjästä vaan kantaa ylpeänä vanhojen perintöä. AYY on ensimmäisenä toimintapäivänään Suomen toiseksi vanhin ylioppilaskunta.
Tämä ei kuitenkaan millään tavoin vähennä lähestyvän murroksen merkittävyyttä. Juuri siitä on nimittäin kyse - murroksesta. Koko kolmen yliopiston akateeminen yhteisö on huiman mahdollisuuden edessä. Normaalin saneerauksen ja säästämisen sijaan päästään rakentamaan uutta yliopistoa ja ylioppilaskuntaa, molemmissa tapauksissa kansainvälisestikin vertaillen poikkeuksellisin resurssein.
Rakentajilla on todellinen valinnan mahdollisuus vanhojen käytänteiden säilyttämisen ja romukoppaan heittämisen välillä. Pystytään aidosti käymään keskustelua siitä, mitä halutaan tehdä, sen sijaan että puhuttaisiin vain siitä mitä voidaan tehdä. Henkilökohtaisesti maltan tuskin odottaa vakiovastausta moneen epäuskoiseen päänpudisteluun: "Because we can."
Uudistajan osa ei ole koskaan helppo. Vaaditaan tahtoa, näkemystä, uskallusta ja luottamusta. Luutuneisiin, kömpelöihin tai huonoiksi todettuihin toimintatapoihin ei ole pakko tarrautua vaihtoehtojen puutteessa. Kehittämisen mahdollisuus on tässä ja nyt eikä siinä vaiheessa kun vanhat epäkohdat on viety kiinteäksi osaksi uusien organisaatioiden toimintakulttuuria. Samalla on kuitenkin oltava viisautta siinä, ettei uudisteta uudistamisen vuoksi ja vahingossa tai turhaan tuhota hyviä toimintamalleja. Oikeaakin kehittämisen tarvetta nimittäin kyllä löytyy kaikista yhdistyvistä yliopistoista ja ylioppilaskunnista.
Vuodenvaihde 2009-2010 ei ole teekkariyhteisölle historiallinen rajapyykki. Se on historiallinen kilometritolppa, joka aloittaa jälleen uuden aikakauden monta taitekohtaa kokeneen yhteisön pitkässä historiassa. Teekkareille tarjotaan jälleen mahdollisuutta siihen missä he ovat parhaita - rakentamiseen ja kehittämiseen. Teekkareiden suuri osuus uudessa yliopistossa ja ylioppilaskunnassa asettaa meille erityisen vastuun kokonaisuudesta. Aalto-yliopisto ja -ylioppilaskunta epäonnistuvat väistämättä tarkoituksessaan, ellei teekkariyhteisö niiden tavoitteisiin sitoudu.
Olenkin ylpeänä saanut seurata, etteivät teekkarit selvästikään elä lopun alkua vaan uuden alun alkua. Innokasta hyörinää uusien kylteri- ja taikkilaiskavereiden löytämiseksi on syntynyt tutkimusryhmistä kotibileisiin ja edustajistoryhmistä yhdistyksiin. Yhteisöllisyyttä tai kulttuuria ei voi luoda hallinnollisella päätöksellä eikä niitä voi johtaa ylhäältä. Yhteisöllisyys syntyy pienistä ja suurista teoista meissä kaikissa.
Jatketaan samaan malliin.
Markus Heimonen,
TKY:n hallitus, puheenjohtaja
