Kuudennes lahjoitusvaroista kului oikeudenkäynteihin

TTEY ja TKY ovat lopettaneet sotansa.

Teekkaritoiminnan edistämisyhdistystä (TTEY) on voinut kuvailla teekkaritoiminnan estämisyhdistykseksi. Yhdistys ja Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta (TKY) eristäytyivät toisistaan ja kävivät oikeustaisteluja yli 10 vuotta toisiaan vastaan.

	Tekniska Föreningenissä pidettyyn TTEY:n kokoukseen kutsuttiin poliisi 11. tammikuuta 2000. Kuvassa vasemmalta silloinen TKY:n pääsihteeri Jyrki Noponen, Tekniskan vahtimestari, konstaapeli Petri Kähönen, Kalle Grönqvist, silloinen TKY:n hallituksen puheenjohtaja Jaakko Helle, Tuomo Pietiläinen, konstaapeli Taina Uppa ja TKY:n asianajaja Kai Kotiranta.

Myrsky laantui vasta tänä vuonna. Vielä kymmenen vuotta sitten, kun TTEY täytti pyöreät 50 vuotta, TKY:n läheisimmän yhdistyksen historiikki olisi näyttänyt aivan toiselta, historioitsija Panu Nykänen
arvioi. Joulukuussa ilmestyneessä teoksessaan Toiveet ja todellisuus hän kertoo yhdistyksen ja ylioppilaskunnan välisen 60-vuotisen, sotaisan tarinan.
Yhdistys perustettiin 1948 tarkoituksena "tukea Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan ja sen jäsenten pyrkimyksiä, herättää ja ylläpitää harrastusta teknillisiin, tieteellisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin sekä ruumiinkulttuurin harjoittamiseen ynnä toimia tarpeen vaatiessa Ylioppilaskunnan neuvoa antavana avustajana". Yhdistyksen johtokunta oli käytännössä sama kuin ylioppilaskunnan hallitus.
Ylioppilaskunta tarvitsi varoja sodanjälkeisessä Suomessa mutta se ei voinut silloisen lain mukaan hankkia niitä myyjäisillä. Sen vuoksi perustettu yhdistys harjoitti "hyväntekeväisyyskauppaa" tuomalla maahan ylellisyystarvikkeita ja myymällä niitä huomattavalla voitolla. Toiminta sai siunauksen jopa presidentti Juho Kusti Paasikiveltä.
"Nykyteekkari saattaisi pitää arpajaistoimintaa hienona mutta se oli todellisuudessa kamalaa hommaa. Siitä kirjan nimikin tulee", Nykänen huomauttaa.
Yhdistys luovutti useina vuosina varoja Teekkarikylärahastolle kylän rakentamista varten. 1960-luvulla varainhankinta keskeytyi, kun osa "hyväntekeväisyyskaupoista" tuomittiin laittomiksi.
Yhdistyksen sääntöihin tehtiin muutos 1958, jotta vanhenevan hallituksen kosketus ylioppilaskuntaan olisi säilynyt. Muutos määräsi, että puheenjohtajan lisäksi hallitukseen valitaan kuusi jäsentä, joista kolme on valittava ylioppilaskunnan esityksestä. Yhdistyksen toiminta kuitenkin hiipui.
Yhdistys heräsi vasta, kun erityisesti Dipolin rasittama ylioppilaskunnan talous ajautui ahdinkoon. 1970 hallituksen varainhoitaja esitti, että yhdistys antaisi varansa suoraan ylioppilaskunnan kassan jatkeeksi. Ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtajana toiminut Alari Kujala järjesti kuitenkin varat erilleen ylioppilaskunnan varoista.
Kujala perustelee jälkikäteen irtautumista ylioppilaskunnasta sillä, että jos Dipolin taloudellinen rasitus olisi vienyt ylioppilaskunnan talouden vararikkoon, siitä irti olevan yhdistyksen varat olisivat kuitenkin säästyneet.
"Nykypäätelmä yhdistyksen eristäytymisen absoluuttisesta tuomittavuudesta on väärä, sillä maailma oli silloin niin totaalisen erilainen", Nykänen huomauttaa. Kirjassa Nykänen selittää irtautumista sillä, että 1972 ylioppilaskunnalle valittiin vasemmistolainen hallitus, ja yhdistys vetäytyi ylioppilaskunnasta eroon. Yhdistys halusi välttää TF-osakunnan vanhempainneuvoston ahdingon, joka johtui siitä, että osakunnan radikaali poliittinen johto halusi siirtää osakunnan varoja Kiinan ja Neuvostoliiton kautta sodassa olevan Pohjois-Vietnamin tueksi.
TTEY unohtui ylioppilaskunnassa. Yhdistys luetteli vuonna 1988 erikseen kolmetoista henkilöä, jotka olivat yhdistyksen jäseniä. Puheenjohtajaksi valittiin Alari Kujala. Ylioppilaskunnan edustajat ja vanhat jäsenet jätettiin koko yhdistyksen ulkopuolelle.
Ylioppilaskunta heräsi peräämään oikeuksiaan yhdistykseen vasta myöhemmin. "Ratkaiseva tekijä oli lama 1991. Jos sitä ei olisi tullut, ei olisi käynyt ainakaan samalla tavalla. Laman vuoksi yhteiskunta polarisoitui", Nykänen tulkitsee.
"Minun hallintonihan onnistui keräämään tyhjästä 6 miljoonaa euroa. 90-luvun puolivälissä TKY lähti valtaamaan TTEY:tä ilmeisesti sen jälkeen, kun selvisi, että olisi rahaa saatavissa", Kujala tulkitsee jälkikäteen.
Kujala perustelee tarkasti määrittelemäänsä jäsenluetteloa sillä, että "vanhat jäsenet" olivat jääneet ennen lamaa pois toiminnasta. Määriteltyihin jäseniin kuuluivat "kaikki tiedetyt jäsenet".
Ylioppilaskunta yritti muodostaa neuvotteluyhteyttä yhdistykseen muttei onnistunut vuosiin. 1994 ylioppilaskunta päätti ryhtyä ajamaan oikeusteitse asiaa, kun yhdistys kieltäytyi yhä ottamasta jäsenistöönsä ylioppilaskunnan jäseniä.
Uudenmaan lääninhallitus päätti 1996, että yhdistyksen oli järjestettävä ylimääräinen kokous yhdistyksen toiminnan vakiinnuttamiseksi. Yhdistys kokoontui kyllä mutta jätti ilmoittamatta siitä vanhoille jäsenille. Etelä-Suomen lääninhallitus tuomitsi yhdistyksen sakkoihin annetun tuomion noudattamatta jättämisestä.
Asia ei jäänyt kuitenkaan tähän, koska Kujala valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, ja vielä vahvistavan päätöksen jälkeenkin kieltäytyi jakamasta hallituspaikkoja uudelleen.
Vuonna 2000 Kujala muodosti oman hallituksensa. Yhdistyksellä oli silloin kaksi erillistä johtokuntaa. Käräjäoikeus kielsi 2001 Kujalaa esiintymästä yhdistyksen nimellä. Lisäksi vahvistettiin, ettei yhdistyksellä ollut ollut laillista oikeustoimikelpoisia päätöksiä tekevää johtokuntaa vuoden 1989 jälkeen. Kujala ei antanut periksi, ja hovioikeuden oli päätettävä vielä 2005, että yhdistyksen vanhan johtokunnan päätökset vuodesta 1988 lähtien ovat olleet mitättömiä.
Miksi yhdistyksen hallitus halusi muodostaa yhdistyksen yksityiseksi yhdistykseksi, siihen Alari Kujala ei vastannut Nykäselle historiikkia varten. Polyteekkarille Kujala kertoo kieltäytyneensä Nykäsen haastattelusta siksi, että oikeusjutut olivat vielä kesken. "Kaikkea, mitä olisin sanonut, olisi käytetty meitä vastaan. Historiikin kirjoittamisessa ei haluttu odottaa rauhan tilaa."
Ylioppilaskunta ja TTEY:n vanhat jäsenet ovat voittaneet lähes kaikki oikeudenkäyntinsä. Yli kymmenen vuoden ajanjakson kuluessa annettiin 14 asiaan liittyvää oikeuden päätöstä. Oikeudenkäyntien kustannukset nousivat yhteensä yli miljoonaan euroon ja söivät 17 prosenttia yhdistyksen varallisuudesta.
Yhdistys päätti vuosikokouksessaan 2006 jättää 304 000 euron vahingonkorvauskanteen yhdistyksen ennen vuotta 2000 toiminutta johtokuntaa vastaan. Lopullinen vahingonkorvaustuomio annettiin Helsingin käräjäoikeudessa 12. joulukuuta 2008. Vanha johtokunta sai 17 000 euron korvaustuomion viivästyskorkoineen ja Kujala ja toinen johtokunnan jäsen, Aulis Lehto, vielä erikseen 28 000 euroa viivästyskuluineen. TTEY joutui myös maksamaan 4 000 euroa ja omat asianajokulunsa 200 000 euroa.
TTEY päätti 8. tammikuuta 2009, ettei se valita tuomiosta, ja koska vastaajat ovat myös päättäneet olla valittamatta, oikeudenpäätös jäi nyt lopulliseksi.
"Mitä tämän jälkeen TTEY:n tarkoitukseksi jää, se on nyt kevään homma selvittää", TTEY:n nykyinen puheenjohtaja Anna Himmanen pohtii, kun oikeustaistelut on vihdoin saatu päätökseen.
Yhdistyksen nykytilanne näyttää rauhoittuneen. Yhdistys päätti jo 2006 lahjoittaa valtaosan yhdistyksen omaisuudesta ylioppilaskuntaan perustettuun Teekkaritoiminnan edistämisrahastoon (TTER). Omaisuus koostui arvopapereista, joiden arvo oli viisi miljoonaa euroa. Seuraavana vuonna yhdistys lisäsi vielä 700 000 euroa ylioppilaskunnan taseen vapaaseen pääomaan.
"Ylioppilaskunnan nykytilanteessa tarve erillisen yhdistyksen käyttämiselle avustusten jakamisessa oli kadonnut", rahaston johtokunnan puheenjohtaja Antti Myllys perustelee rahaston perustamista.
Rahaston tarkoitus on tukea ja aktivoida teekkaritoimintaa. Uusi rahasto jakoi ensimmäiset avustuksensa teekkaritoimintaan 2007. Rahaston johtokunnan nimittää edustajisto. Johtokunta koostuu neljästä TKY:n ja kolmesta TTEY:n ehdottamasta henkilöstä.
Liiketoiminta ja teekkarikulttuurin tukeminen oli vuosikymmeniä tärkeä osa
TTEY:n toimintaa oikeussotkuista huolimatta. Yhdistys rahoitti Teekkarikylän asuntojen ja liikekeskuksen rakentamista 1950-luvulla. Se tuki ylioppilaskunnan taloutta, joka
1950-luvulla rasittui Otahallin ja 1960-luvulla Dipolin rakentamisesta.
Yhdistys oli osakkaana myös TKK:n radiolaboratoriossa perustetussa televisiokanavassa. Lähetystoiminta alkoi 1954, nimi muuttui Televisiokerhosta Tesvisioksi. Aseman talous painui kuitenkin tappiolliseksi, ja Yleisradio osti sen 1964.
TTEY tuki 1970-luvulla Julkkua ja Äpyä, mutta lehtien myyntivoitot olivat huomattavat. Lehden kuluistakin suuri osa muodostui kapakkalaskuista. Vuonna 1980 julkaistun Julkun myynti- ja mainostuotot toivat kassaan yhteensä 226 000 markkaa. Toimituksen ateriat ja virvokkeet muodostivat 26 000 markan menoerän. Muiden kulujen jälkeen TTEY sai lähes 70 000 markkaa voittoa.
"Siitä on erilaisia mielipiteitä, kuinka paljon TTEY hyötyi vapaamatkustajana olemisesta kulttuuritoiminnassa", Nykänen tuumii.
Kujala huomauttaa, että keskimäärin vain 20 prosenttia tuotoista tuli TTEY:lle ja loput menivät julkaisujen tekijöille. "Miksei kirjassa puhuttu siitä, mihin ne 80 prosenttia menivät?" hän kysyy.
Historiikin perusteella on luontevaa tulkita TTEY pahaksi ja TKY hyväksi osapuoleksi. "Tätä ongelmaa ei ole käsitelty eri puolilta", Kujala kommentoi kirjasta nousevaa mielikuvaa.
"Helposti moni moittisi yhdistyksen valintoja mutta minä en näe tätä niin mustavalkoisesti. Moni asia olisi jäänyt tekemättä ilman TTEY:tä", Nykänen puolustelee.
Nykänen pitää ylioppilaskuntaa ja yhdistystä "pieninä yhteiskuntina", joissa aina tulee olla tilaa erilaisille ajattelutavoille. Historia eikä TTEY:n tarina ole päättynyt.
"Ylioppilaskunnan tarkoitus on radikaali. Jos asiat olisivat siellä hyvin, yhteiskunta sortuisi 30 vuoden kuluttua. Ylioppilaskunnan pitää olla jatkuvassa käymistilassa", Nykänen uskoo.

Janne Luotola