Kahvipöytäkeskustelut johtavat huippukeksintöihin

Älyvaatteet, näkymättömät esineet, keinotekoiset elimet - tällaiset ideat taitavat pyöriä B-luokan tieteisfilmien käsikirjoittajien päässä. Kenties. Mutta ne ovat myös asioita, joita akatemiaprofessori Risto Nieminen tutkii laskennallisen fysiikan huippututkimusyksikössä COMPissa TKK:lla.

	'Suurin osa ajastani kuluu puhumiseen', paljastaa professori Risto Nieminen.

Teksti: Hannele Okkonen

Professori Risto Niemisen huoneen ovi päärakennuksen toisessa kerroksessa on apposen auki. Sisältä tulvii kiihkeää englanninkielistä keskustelua. Käynnissä on väitöskirjan tekijän ohjaus.

"Me ei toimita niin, että otetaan jokin teknologinen tavoite ja sitten työskennellään sitä kohti", Risto Nieminen toteaa. "Niin kutsutut innovaatiot syntyvät pikemminkin perusuteliaisuuden kautta." Huimat teknologiset keksinnöt lähtevät liikkeelle "mitä jos" -ajatteluketjun pohjalta. Tutkija saattaa ruveta miettimään, että mitäpä jos olisi sellainen materiaali, johon verhottuna esineet muuttuisivat näkymättömäksi. Sitten ruvetaan pohtimaan, millaisia ominaisuuksia, esimerkiksi sähköisiä ja mekaanisia ominaisuuksia, materiaalilla pitäisi olla, jotta näkymättömyys olisi mahdollista. Lopuksi halutuista ominaisuuksista yritetään saada ote mallintamisen ja teorian kautta.

Kaiken takana on siis materiaali, materiaalin käyttötarkoitukseen sopivat ominaisuudet. Ja nanotutkimuksen kehittymisen ansiosta ainetta pystytään nykyään manipuloimaan atomien ja molekyylien tasolla. "Aikoinaan tällaiset jutut olivat science fictionia, mutta nyt ne ovat oikeasti todellisuutta", Risto Nieminen toteaa.

Laskennallisen nanotieteen huippuyksikkö COMP on erikoistunut uudenlaisiin materiaaliratkaisuihin. Toinen kuusivuotiskausi Suomen Akatemian nimeämänä huippututkimusyksikkönä on käynnissä. Tällä hetkellä tutkitaan kuumeisesti esimerkiksi vetyteknologiaa ja uusia aurinkokennomateriaaleja, kuten kvanttipisteitä. Nieminen ennustaakin, että kestävään kehitykseen liittyvät energiaratkaisut tulevat olemaan lähivuosien ykkösasia tutkimuksessa. "Se on megaluokan haaste, johon on alettu herätä vasta nyt."

Puhelin soi työhuoneen pöydällä ja Risto Nieminen vastaa siihen. "I will get back to you in a few minutes, is that okay?" Huipputiedemiehen on tärkeää olla tutkijoiden tavoitettavissa, sillä tieteen tekeminen on sosiaalista toimintaa.

"Tyypillinen tutkija ei ole meillä yksin", Nieminen kertoo. COMPissa työskentelee Niemisen alaisuudessa viitisenkymmentä tutkimusryhmää, joissa on noin 25 väitöskirjan tekijää. Tutkijat ovat päivittäin tekemisissä tutkimustiiminsä kanssa, eikä sovi unohtaa kahvipöytäkeskusteluja, joiden puolesta Risto Nieminen liputtaa. "Uskon, että satunnaiset keskustelut vievät asioita eteenpäin", hän sanoo. "On melkoinen riski tieteelliselle yksikölle, jos ihmiset vain sulkeutuvat huoneisiinsa." Älyvaatteita ei siis kehitetä tukka pystyssä tutkijankammion uumenissa, vaan kenties kahvipöydässä.

Vaikka innostus siivittää tutkimuksen alkuun, sitten koittaa arki. Siihen kuuluu huipputiedemiehen mielestä olennaisena osana epäonnistuminen. "Jos ei tule epäonnistumisia, se tarkoittaa mielestäni, että ei tehdä tarpeeksi kunnianhimoista tutkimusta."

Huippututkijan pitää olla siis utelias, epäonnistua - ja sietää epävarmuutta aika monta vuotta. "Kovin nopeita temppuja meillä ei osata tehdä", Nieminen kertoo keksintöjen aikajänteestä. "Väitöskirjan tekemisestä tulee tietty sykli, joka on noin neljä vuotta." Mutta kun tuloksia syntyy, ne huomataan. Esimerkiksi nanorakenteisesta hiilestä tehty tutkimus on herättänyt viime aikoina huomiota maailmalla. Tällä hetkellä COMP tekee siitä yhteistä tutkimusta Cambridgen yliopiston ja Max Planck -instituutin kanssa.

Tutkimusyksikön johtajan työpanoksesta leijonanosa menee väistämättä byrokratian pyörittämiseen, mutta se ei tunnu haittaavan Niemistä. "Organisointi liittyy onneksi aika paljon itse asiaan. Se ei ole yleishallintoa tai juoksevien asioiden hoitamista", hän sanoo. Professori tunnustaa tulevansa aamulla hyvillä mielin töihin. "Olen edelleen niin kiinnostunut itse tutkimuksesta, että välillä pyrin tekemään sitä ihan nyrkit savessa." Laskennallisessa fysiikassa se toki tarkoittaa siistejä paperihommia, eli integraalilaskelmien tekemistä joko kynällä ja paperilla tai tietokoneella.

Lopuksi on vielä pakko tarkistaa eräs asia: tutkitaanko COMPissa näkymättömyyttä? "Ei vielä kovin paljon täällä. Mutta radiotekniikan laboratoriossa sitä tutkii professori Tretyakov."