Suomalainen tiede kansainvälistyi ennen maailmansotaa

	Presidentti Urho Kekkonen käynnisti Otaniemen koereaktorin syyskuussa 1962. Reaktorin simulaattori on näyttelyn uudenaikaisinta tekniikkaa. Kuva: Timo Huvilinna

Teksti: Janne Luotola

Yhdysvaltojen presidentti Dwight Eisenhower teki kylmän sodan seurauksena täyskäännöksen. Hän halusi edistää ydinenergian rauhanomaista käyttöä ystävällismielisinä pidetyissä maissa ja lahjoitti Teknilliselle korkeakoululle vuonna 1955 aiemmin salassa pidettyä tutkimustietoa. Vuonna 1962 käynnistettiin Otaniemessä oma tutkimusreaktori.

Nykyään reaktorin ohjauskeskussimulaattori jököttää Helsingin yliopistomuseo Arppeanumin Omilla poluilla -näyttelyssä. Kaikki muut esineet ovat sitä vanhempia. Näyttely kertoo Suomen vanhimpien valtionyliopistojen, Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun kehityksestä pääosin 1800-luvun ja 1940-luvun välisenä aikana.

"Sen jälkeen tieteen kulttuuri muuttui, kun TKK siirtyi Otaniemeen ja Helsingin yliopisto levisi keskustan ulkopuolelle", näyttelyn kokoaja, historian tohtori Panu Nykänen perustelee aikarajausta. "Näyttelyn tarkoituksena on osoittaa, mitä yhteistä teknillisillä tieteillä ja luonnontieteillä on keskenään."

Suomi on ollut 1800-luvun alusta asti joillakin tieteellisen tutkimuksen aloilla kansainvälisessä kärjessä. Venäjän keisari halusi nostaa Suomen tervaa tuottavasta kehitysmaasta puu- ja metalliteollisuuden varassa eläväksi moderniksi yhteiskunnaksi. Siksi pienessä maassa investoitiin poikkeuksellisen paljon kovien luonnontieteiden kehittämiseen.

Suomi oli myös äärimmäisen kansainvälinen etenkin ennen ensimmäistä maailmansotaa. "Meillä ei ollut koulukuntia, joiden kanssa kiistellä. Piti suunnata ulkomaille."

Nykyäänkin menee lujaa. "Tämä on esimerkiksi luonnon raaka-aineisiin perustuvassa polttoainetutkimuksessa kolmas kerta, kun ollaan huipulla", Nykänen sanoo. Suomi oli maailman huipulla myös 1890 ja 1940 puuraaka-aineeseen perustuvien poltto- ja voiteluaineiden tutkimuksessa ja valmistuksessa.

Näyttelyn esittelemät tapahtumat kulkevat suoraviivaisesti eteenpäin. Mikään ei viittaa siihen, että historian aikana olisi kiistelty tulevaisuuden suunnitelmista tai tehty huonoja ratkaisuja.

"Onhan tieteen historiassa ristiriitojakin mutta ne eivät ole tämän näyttelyn aiheena", Nykänen selittää. "Suomi on niin pieni maa, että täällä korostuvat tutkijoiden henkilökohtaiset suhteet."

Nykänen ei näe merkittävänä tulevaisuuden organisatorisia muutoksia. "Tiedettä tehdään tutkimusyksiköissä. Se, mihin ne hallinnollisesti kuuluvat, ei vaikuta itse tutkimukseen paitsi ehkä rahoituksen ja hallinnon organisoinnin suhteen. On suuri mysteeri, miksi Suomessa on ollut teknillinen, kaupallinen ja taideteollinen tiede erotettuina omiin yliopistoihinsa."

Omilla poluilla, Arppeanum, Snellmaninkatu 3, 15.3.2009 asti, ti-pe 11-17, la-su 11-16, 4,5/2,5 e