Opiskelijat hikoilivat poikkitieteellisesti

Lääketieteen opiskelija Riku Koivunen ja teknisen fysiikan opiskelija Arre Kiaupa juoksevat pallon perässä vasta ensimmäistä tuntia.

Teksti: Janne Luotola

Pitkä rivi salibandyvarusteisia miehiä katsoo kateellisena niitä, jotka pääsevät kentälle neljää tyttöä vastaan. Onnekkaat eivät ole tytöille kuitenkaan hienotunteisia vaan voittavat lyhyen pelin numeroin, joita eivät vaivaudu laskemaan.

Helsingin yliopiston, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan Meilahti by night -tapahtuma täyttää Meilahden liikuntakeskuksen eri lajien kokeilijoista.

Puunjalostuksen kemian opiskelija Mia Bredenberg kertoo salibandypelin jälkeen tuoneensa eri kouluissa opiskelevat kaverinsa mukanaan liikuntatapahtumaan. Heidän Girl Power -joukkueensa on jo ehtinyt tanssia funkia ja aikoo jatkaa sulkapallokentälle.

Huolimatta osallistumisestaan sisäliikuntayöhön Bredenberg toteaa liikkuvansa mieluummin ulkona. Tapahtumaan hän kertoi tulleensa, koska haki "jotain erilaista". Hän epäilee, ettei käy vasta avatussa liikuntakeskuksessa toistamiseen, koska se on kaukana kotoa.

Sulkapallo-kentällä on täyttä. Teknisen fysiikan opiskelija Arre Kiaupa ja lääketieteen opiskelija Riku Koivunen mäiskivät tottuneesti palloa. "Sulkapallo on meidän vakiolaji muulloinkin", Koivunen toteaa.

Viime vuonna vastaava liikuntayö järjestettiin Esport Night -nimellä Espoossa. Silloin kaverukset pelasivat toisiaan vastaan viisi tuntia.

Molemmat lukevat itsensä sisäliikuntaihmisiksi. Tapahtumassa he aikovat kokeilla sulkapallon lisäksi myös tennistä ja salin laitteita.

Kaverukset aikovat tulla halliin useamminkin - se sijaitsee sopivasti heidän asuinpaikkojensa puolessavälissä.

Heidän mielestään liikuntayö on hyvä idea. "Terveellisempää kuin ryyppääminen", Koivunen toteaa.

Liikuntayöhön osallistui KY:n liikuntasihteeri Heini Lehtisen mukaan noin 80 teekkaria, 20 kylteriä ja 20 yliopistolaista.

Normaalisti liikuntakeskuksen omistaman osakeyhtiön toiminnasta vastaa vuokralaisena toimiva Yliopistoliikunta.

	"Täällä kaivattaisiin lisää polkijoita", kertovat tunneilla kävijät.

Teksti: Hanna Hihnala

Saavun Otahalliin ensimmäiselle sisäpyöräilytunnilleni. Entinen toimistotila on syksyllä remontoitu valkoiseksi spinningsaliksi Blue Fitness -kuntosalin yhteyteen.

Pyörän säädöt kerrataan ennen aloittamista. 50-kiloinen Tomahawk-pyörä tuntuu tukevalta ja ajoasennon ottaminen luontevalta.

"I was made for loving you beibe", hyräilen hiljaa sanoja polkemisen tahtiin samalla kun valot himmenevät diskovalaistukseksi. Ainakaan punainen naama ei näy spottien vaihtaessa väriä rauhallisesti punaisesta siniseen ja vihreään.

Huomaan ennakkoluulojeni karisevan tunnin edetessä. Vastusta on helppo säätää ja polkeminen rullaa. Silti hiki tirisee kun poljetaan vuoroin ylä- ja alamäkeä, seisten ja istuen. Oikein tunnen rasvan palavan reisissä. Ulkona polkiessa se tunne ei yleensä kestä koko reissua.

Kun pääsen ulos syysmyrskyyn, huomaan ettei pyörälenkki metsässä olisi houkutellut. Spinningtunnilla kastuin hiestä, ulkona kovaa hakkaavista vesipisaroista.

TKK tukee Blue Fitnessin toimintaa Otahallin tiloissa ja siitä syystä teekkarit saavat noin 40 prosenttia alennusta normaalihinnoista liittymisen yhteydessä ja kuukausimaksuissa.

Teksti: Hanna Hihnala

Saako ottelun seuraaminen kannattajan sydämen sykkimään kannustusmusiikin tahtiin? Jokerit-Tappara-jääkiekkomatsi kerää Hartwall-areenan puolilleen. Sykkeeni ennen peliä on jännityksestä kohonnut: 91, vaikka istuin rauhallisesti autossa.

Ensimmäisen erän jälkeen syke on laskenut 85:een, vaikka tilanne on 1−1. Seuraavat erät ovat ensimmäistä parempaa peliä ja tarjoavat paikkoja ja kuumentuvia tunteita. Molemmat osapuolet saavat jäähyjä ja ylivoimatilanteet nostavat sykettä aina hetkellisesti lukemiin 91-93.

Jännityksen lisäksi sykettä nostaa aktiivisempi kannustaminen. Hypin ylös penkistä nähdäkseni pelin paremmin ja innostun taputtamaan ja huitomaan käsilläni ohjeita pelaajille. Verkko ei kuitenkaan heilu. Kolmannen erän jälkeen syke on enää 84.

Kentällä luistelu on jatkoajalla jo lepoa muistuttavaa. Peli ratkaistaankin vasta rangaistuslaukaisukilpailulla. Lopputulos on 1−2 Tapparan hyväksi.

Syke ei pelin aikana noussut lähellekään rasvanpalamistasoa. Portaita tuli sentään kiivettyä 174 askelmaa, hyötyliikuntaa sekin. Syke oli varmaan korkeampi eteläpäädyn aktiivifaneilla, jotka elivät pelin mukana koko ajan laulaen, taputtaen ja seissen.

Huh, Hanna Seppäselle tulee hiki Kauniiden ja rohkeiden katsomisesta.

Teksti: Tilda Korkeela

Onko kuntosalijäsenyys ainoa keino pitää yllä säännöllistä liikuntaharrastusta? Ei välttämättä, mikäli käsikirjoittaja ja stand up-koomikko Hanna Seppästä on uskominen. Seppänen kuntoilee päivittäin kotona olohuoneessa television äärellä.

"Kuntopyöräilen tai kävelen stepperillä vähintään 45 minuutin ajan kuutena iltana viikossa", Seppänen kertoo. Telkkari-spinningiltä kuulostavassa urheilumuodossa tv-ohjelmia kuluu: "Amerikan ja Suomen Huippumalli haussa -kaudet, Kanadan huippumalli haussa kaksi kautta, Australian kolme, Brittein kaksi kautta", Seppänen luettelee puolen vuoden aikana kuntoilun lomassa katsomiaan ohjelmia. "Kauniita ja rohkeita olen ottanut koko ajan talteen, niiden pariin palaan kun Huippumallit loppuvat."

Kotona liikkuminen on Seppäselle luonteva ratkaisu. "Kuntosali ei tulisi mieleenikään. En pidä sitoutumisesta mihinkään harjoitteluaikaan, en sääntöihin enkä rahanmenoon", Seppänen toteaa. Hän myöntää potevansa jonkinasteista auktoriteettikammoa, johon eivät personal trainerit sovi: "Tää on paljon vapaampaa."

Miten sitten sujuu motivoituminen kotioloissa, eikö sohva vedä puoleensa? "No jokainen Kauniita ja rohkeita katsonut tietää, että anti ilman liikkumista jää aika vähäiseksi." Muutenkin kuntoiluun sopivan tv-ohjelman valinta on tarkka juttu: "Kannattaa valita sellainen, joka sopii toistuvan kuntoilun filosofiaan: arkipäiväinen, tylsä, toistuva. Hyviä ohjelmia kenenkään ei kannata tuhota kuntoilulla", Seppänen neuvoo.