Tuominen vai luominen?

Tuomas Kangasniemi

Retrovirukset herra Luomisen täytyy, valitettavasti, jättää asiantuntevampien käsiin. Sen sijaan ihmisestä ja simpanssista puhuessaan Tuominen ei ole oikeastaan ottanut asioista selvää.

Vuonna 2005 Nature-lehden artikkelissa (Nature 437, 69-87) kerrotaan (s. 69), että ihmisten ja simpanssien perimässä on yksittäisten emäsparien vaihtumisia keskimäärin 1,23 %. Tästä suurin osa, 1,06 %, ei ole selitettävissä vaihtelulla saman lajin yksilöiden kesken, vaan erot ovat täysin lajien välisiä. Insertio- ja deletiotapauksia on noin 1,5 % - niissä ihmisen emäs puuttuu simpanssilta tai toisin päin.

Kahteen ja puoleen prosenttiin yltävä summa tarkoittaa, että ihmistä ja simpanssia erottaa vähintään 75 miljoonaa yksittäistä mutaatiotapahtumaa, mikä ei poikkea olennaisesti aiemmin heitetystä arviosta (90 000 000). Tulos on juuri sellainen kuin väitettiin (PT 04/07): lajiutumiseen kuluneen ajan olisi pitänyt olla miljardi vuotta.

Vaikka evoluutiolle musertava geenien todistus sivuutettaisiin, teorian ongelmia voi lähestyä myös fossiilihistorian kautta. Kieltämättä joidenkin kehityspolkujen tueksi on muinaisjäännöksiä kohtuullisesti - esimerkiksi käynee sammakkoeläinten oletettu polveutuminen kaloista.

Kuitenkin toisaalla on aivan täydellisiä aukkoja, joihin ei löydy mitään selitystä. Näistä pahin tunnetaan nimellä kambrikauden räjähdys. Kaikki pääjaksot, kuten niveljalkaiset ja piikkinahkaiset, ilmestyvät geologisiin kerrostumiin noin 500 Ma sitten käytännössä yhtä aikaa siihen nähden, kuinka valtavat ovat näiden eläinryhmien väliset erot.