Virallinen totuus

Ni hao!

Ilona Mäkinen

Muutama vuosi sitten valpas teekkari lähetti huolestuttavan kuvan uutisryhmään tky.teekkarikylä. Servin-Maijan tiellä napatussa otoksessa näkyi epämääräinen valkoinen pakettiauto ja sen taakse kerääntynyt jono kiinalaisia, lompakot valmiina ja muovikassit mukana.

Tarkkaavaiset keskustelijat epäilivät pakun vähintäänkin levittävän huumeita aasialaisopiskelijoille. Vilkkaan keskustelun jälkeen selvisi kuitenkin, että kahdesti kuukaudessa kiertävästä autosta myydään tofua.

Esimerkki kuvastaa hyvin myös sitä, miten kansainväliset opiskelijamme ovat näkyneet TKY:llä. Olemme tyytyneet harmittelemaan, kuinka huonosti ulkomaalaisiin saa yhteyden. Tänä vuonna toimintansa aloitti kuitenkin kv-jaosto, johon lähes sattumalta kutsuimme mukaan kiinalaisten oman yhdistyksen CSSA:n.

Ensimmäisten tapaamisten aikana olemme oppineet, kuinka hienoja "Miten selviät ensimmäiset päivät Otaniemessä" -oppaita yhdistys on julkaissut verkkosivuillaan, ja miten moninaisin tavoin se tukee jäseniään. Eniten meitä kuitenkin hämmästytti kuulla, että suurimmaksi haasteekseen he kokevat yhteyden saamisen suomalaisiin!

TKK:lla opiskelee noin kaksisataa kiinalaista, yhteensä ulkomaalaisia on reilusti yli tuhat. Meitä kaikkia hyödyttää se, että kansainväliset opiskelijamme sopeutuvat Suomeen mahdollisimman hyvin.

 Työelämämme tarvitsee lisää lahjakkaita ja kansainvälisiä nuoria osaajia, joiden työpanos lisäksi korjaa vanhenevaa ikärakennetta ja heikkenevää huoltosuhdetta.

Kiristyvään globaaliin kilpailuun ei voi vastata sisäänpäin kääntymällä, vaan omalta osaltaan ulkomaalaiset myös opettavat meille suomalaisteekkareille muiden maiden kulttuureista.

Olin itse vaikuttunut kun kuulin, millaisia aloitteita kiinalaiset opiskelijat ovat jo tehneet Otaniemen yhteisöön osallistuakseen. CSSA on lupautunut yhdeksi Otaniemen kierrätyskeskusta pyörittäväksi järjestöksi ja suunnittelee kiinalaisen ruoan kurssin järjestämistä suomalaisopiskelijoille.

Aiemmin muille kuin jäsenilleen varsin näkymätön järjestö on erittäin kiinnostunut tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin paremmin ja järjestämään esimerkiksi yhteisiä tapahtumia kiltojen ja yhdistysten kanssa.

Moni on parjannut ulkomaisia opiskelijoita kummallisista tavoistaan. Suurin osa ei kuitenkaan taida tietää, ettei ulkomaisille tutkinto-opiskelijoille resurssien vähäisyyden vuoksi järjestetä minkäänlaisia isohenkilöitä. Heille kukaan ei neuvo, kuinka lentokentältä pääsee asuntotoimistoon, miten julkista liikennettä käytetään tai miten riipparit toimivat. Ei siis ole ihme, jos afrikkalainen huonenaapuri käristää kokonaista kanaa uunin pohjalla.

Jokainen vähintään lomamatkaa kauemmin ulkomailla viipynyt tietää, miten haastavaa vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen on. Sopeutuminen ei ole yksipuolinen juttu eikä se onnistu ilman vastapuolen suvaitsevaisuutta.

Olisikohan meidän jo aika oven kiinni vetämisen sijaan opetella asumaan yhdessä ja vaikkapa ensi kerralla Alepassa auttaa kylmäkaapin edessä empivää ulkomaalaista ruokapaketin ostamisessa?

Me suomalaisteekkaritkin olemme taustaltamme vaikka kuinka kirjavaa porukkaa. Ainakin itse toivoisin, että myös kansainväliset opiskelijamme voitaisiin ennen kaikkea nähdä teekkareina, ei kiinalaisina, intialaisina tai muinakaan ulkomaalaisina.