Kukaketähäh - Jussi ja Mikko

Ilman naista -sarjakuva syntyy luomisen ilosta.

Juho Pentikäinen

Käsikirjoittaja Jussi Pakkanen ja piirtäjä Mikko Kuitunen ovat Polyteekkarin uuden sarjakuvan tekijät. Nämä kaksi fyysikkoa ovat piirtäneet traagista sinkkuelämää vuodesta 2003, mutta vakuuttavat ideoiden syntyvän keksimällä. Silti strippi kuvaa monen fanin mielestä juuri heidän elämäänsä.

Mitä opiskelette? Mitä teistä tulee isona?
M: Fysiikkaa. En ole kasvanut pituutta kymmeneen vuoteen. Ei musta tule isoa.
J: Valmistuin diplomi-insinööriksi jo erinäisiä vuosia sitten. Jatko-opiskelen tietotekniikan osastolla ja pitäisi väitellä joskus. En tiedä mitä teen isona.

Miten kuvailisitte toisianne?
M: Jussista varmaan kertoo parhaiten vanha kasku. Hän oli tehnyt yläasteella aineen Kauniista ja rohkeista, josta äidinkielen opettaja oli todennut: "Jussi se osaa sanoa asiat ilkeästi". Ovela kuvaa Jussia hyvin.
J: Vai meinasitko sanoa kiero?
M: Jussi ei ole pahansuopa.
J: Sarjishan on hyvin visuaalinen media. Vitsin toimiminen vaatii piirustuskykyä ja olen delegoinut nämä asiat Mikolle hyvällä menestyksellä. Hän on miellyttävä työkaveri.
M: Samaa voisi sanoa Jussistakin
J: Minuahan ei mukavaksi sanota.

Mistä Ilman naista -sarjakuvan tekeminen lähti liikkeelle?
J&M: Huonosta vitsistä Fyysikkokillan kiltahuoneella. Meinasimme taittaa Kvantti-lehden Nyt-liitteen muotoiseksi. Joku heitti, että koska Nytissä on sarjakuva Naisen kanssa, Kvantissa pitää olla vastaava sarjakuva ympäristön mukaan eli Ilman naista.
Oletteko harkinneet suurempia ympyröitä?
J: Harmihan se on jos ei päästä Ylioppilaslehden Lainattua-palstalle.

Sarjakuvan maailma on melko surullinen. Päättyykö strippi ikinä onnellisesti?
J: Päättyyhän se joskus. Meillähän on muutamia pätkiä, joissa päähenkilö havainnoi onnellisena muilla menevän vielä huonommin. Pyrimme tekemään välillä vähän kevyempiä pätkiä.

Kuvaako sarjakuva myös naisten elämää?
J: Yksi vanha strippihän on nimeltään Ilman miestä. Meille on ollut suuri yllätys se, että fanien terävimmästä kärjestä suurin osa on naisia. Jos ymmärtäisin miksi näin on, niin tuskin tekisin tätä sarjakuvaa.
Puratteko turhaumia sarjakuvaan vai syntyykö pätkät luomisen ilosta?
M: Hyvä mieli tulee kun tekee jotain kaunista. Käsikirjoittajasta en tiedä.
J: Kyllä tämä luomisen ilon puolelle menee.
M: Tietyissä rajoissa on helpompi olla luova. Ehkä strippi on enemmän kanava luovuudelle kuin turhautumiselle.

Teettekö muita sarjakuvia?
M: En tietääkseni.
J: Mulla on muutamia projekteja.
Sarjakuvan todellisuutta voisi kuvata vastakkaisten sukupuolten kohtaamisongelmana. Onko teillä tähän ratkaisua?
J: Ei.

Miten hyvin sarjakuva vastaa todellisuutta? Perustuvatko tarinat omiin kokemuksiin?
M: Juonethan ovat Jussin käsialaa. Palautteen perusteella sarjis resonoi voimakkaasti lukijoiden kokemusten kanssa, mutta ei Dostojevskikään tietääkseni halkaissut kenenkään päätä kirveellä.