Vesi ensimmäinen Tekniikan päivien peruselementtejä käsittelevistä teemoista

Tekniikan päivät avasivat Teknillisen korkeakoulun Sata vuotta yliopistona -juhlavuoden.

teksti: Sofia Ziessler

Historian ensimmäiset kaksipäiväiset Tekniikan päivät järjestettiin Dipolissa 15.-16.1. teemalla vesi. Muut kolme elementtiä tuli, maa sekä ilma ovat tulevaisuuden Tekniikan päivien teemoja. Tapahtuma tulee vuorottelemaan Helsingin yliopiston Tieteen päivien kanssa, seuraavan kerran Tekniikan päivät järjestetään kahden vuoden päästä.

Tapahtumaan oli vapaa pääsy, ja päivien tarkoituksena oli tekniikan ja luonnontieteiden esitteleminen sekä suurelle yleisölle että tiedeyhteisölle itselleen. Tekniikan päivät osoittautuivat varsin laaja-alaiseksi tapahtumaksi, johon aktiivisesti osallistuvalle opiskelijalle oli annettu mahdollisuus kerätä yksi opintopiste opintosuorituksiinsa.

Vesiteemaa lähestyttiin eri näkökulmista — esitelmissä sekä keskustelutilaisuuksissa vedestä puhuttiin luonnontieteellisessä, globaalissa, logistisessa sekä teollisessa mielessä. Kaksipäiväiseen tapahtumaan mahtui keskustelua esimerkiksi tieteen etiikasta.

Tekniikan etiikka -keskustelussa geenitekniikan tutkimusetiikasta oli puhumassa tutkimusjohtaja Hans Söderlund VTT:ltä. Söderlundin näkökulma geenitekniikkaan oli hyvin positiivinen, ja hän painotti omaa vahvaa valistunutta luottamustaan siitä, ettei geenitekniikan terveydelliset, ympäristöön, liiketoimintaan tai biodiversiteettiin liittyvät haitat ole merkittäviä.

Söderlund kertoikin haittoja olevan huomattavasti vähemmän kuin mitä esimerkiksi Internet antaa ymmärtää. Söderlund piti ensiarvoisen tärkeänä panostaa geenitekniikkaan laajojen ongelmien ratkaisemiseksi: hän lausui vertauksen, jonka mukaan turvallisempaa olisi rakentaa silta moottoritien yli kuin antaa lasten juosta vaarallisen tien yli, vaikka lapset periaatteessa saattaisivat tippua sillan kaiteen yli.

Viestintäteknologia ja etiikka -keskustelua johti tutkimusprofessori Ilkka Norros VTT:ltä. Norroksen mukaan "kommunikaatio on ainut mahdollisuus toimia kuolemaa vastaan" entropian kasvamisen takia. Norroksen mukaan informaation jakamisen yhteydessä voi syntyä uutta informaatiota, jos jakaminen on dialogista. Toinen vaihtoehto on se, että informaatio ainoastaan kopioituu. Norroksen mukaan viestintäetiikassa "rikkaus on informaation runsautta ja monipuolisuutta — informaation hävittäminen on synti". Hän kommentoi myös televisiota, jonka kautta toimii "valtava amfiteatteridiskurssi (ei-dialoginen, informaatiota kopioiva laitos), jonka kautta aparaatti ohjelmoi meitä". Lopuksi Norros vetosi vielä kantilaiseen näkökulmaan eli siihen, ettei ihminen informaationäkökulmastakaan katsottuna saa olla väline, vaan päämäärä itsessään.

Myös elokuvataidetta oli tarjolla. Päivien aikana oli mahdollista nähdä kaksi PV Lehtisen lyhytelokuvaa: Hyppääjä sekä Keidas. Palkittu Hyppääjä kertoo suomalaisesta vuonna 1927 syntyneestä, viikonloppuna menehtyneestä uimahyppylegendasta Helge Waseniuksesta. Elokuva sijoittuu Helsingin uimastadionille samoin kuin Keidas. Hyppääjässä katsojalle osoitetaan tieteellinen tosiasia taiteen keinoin: ihminen on luonnonlakien armoilla, eikä lopulta ole olemassa mitään muuta kuin fysiikka ja tyhjyys. Kun veteen hyppää, on vain painovoima, ja vesi ottamassa hyppääjän vastaan. Keidas puolestaan esitti puoli tuntia potretteja Uimastadionin vakiokävijöistä. Elokuvassa ei puhuttu sanaakaan.