Virallinen totuus

Uudempi ja ehompi suunnitelma.

Tommi Kemppainen

Syksy on kiireistä aikaa järjestötoiminnalle. Tulevia tekijöitä kähmitään ja houkutellaan esiin. Joissain tapauksissa käydään tiukkoja vaalitaistoja, toisissa taas joudutaan toimijoita jo vähän etsimäänkin. Useimmissa tapauksissa valinnat kääntyvät parhain päin ja innokkaille löytyy hommia puuhasteltavaksi myös seuraavalle vuodelle. Tekijöiden vaihtuminen luo varsinaisia haasteita jatkuvuudelle.

Toiminnansuunnitteluun nopeasyklisessä järjestötoiminnassa on oikeastaan kaksi perustavanlaatuisesti erilaista mallia. Ensimmäisessä niistä vanhat toimijat hahmottelevat vuoden loppupuolella seuraavan vuoden kuviot, joita uudet lähtevät vuoden alussa panemaan täytäntöön.

Suunnitelmasta tulee varmasti hieno, mutta se ei anna uusille juurikaan vapauksia. Valitettavasti suurin osa toimijoista on kuitenkin järjestötoiminnassa mukana lähtökohtaisesti toteuttamassa itseään.

Toisessa mallissa uudet taas tempaisevat vuoden alussa kasaan toimintasuunnitelman ja talousarvion sekä pyrkivät toteuttamaan ne loppuvuoden aikana. Uusilla toimijoilla ei yleensä ole kovin hyvää käsitystä siitä, mihin he ovat oikeastaan hypänneet mukaan, ja siksi toiminnansuunnittelu voi olla haastavaa ja toteutus erota aikomuksista paljonkin. Toisaalta toimintaa voi ohjata varsin vapaasti, ja vuodesta pystyy sorvaamaan omannäköisensä.

Oikeastaan ideoinnissa on monesti käytössä myös kolmas malli, jossa suunnitelmia tehdään sitä mukaan kun vuosi etenee. Toiminnan vapaus on taattu, mutta sen seuranta ja linjaaminen etukäteen on miltei mahdotonta.

Joskus on viisasta hahmotella toimintaa hieman pidemmällä aikavälillä, etenkin toimijoiden vaihtuessa nopeasti. Ylioppilaskunnalla on ollut tapana tehdä kaikenlaisia linjapapereita ja strategioita, jotka ohjaavat toimintaa pidemmällä tähtäimellä. Järjestöjen toimintaympäristö on usein varsin staattinen, mutta silti suunnitelmiin käytetään hurjan paljon aikaa. Samalla mietitään toki järjestöjen olemassaolon tarkoitusta ja muuta mieltä ylentävää.

Usein suunnitelmat ovat myös parempia ja hienompia kuin nykyinen toiminta, vaikka perusmeininki riittäisi ihan hyvin. Turha on toisaalta innokkaita toimijoita liikaa rajoittaa - tehkööt kun kerran kiinnostaa. Ja onhan tuollainen taivaanrannanmaalailu ihan kivaa, joten mikäs siinä miettiessä syntyjä syviä.

Ihmisen itsensäkin kannattaa välillä kaavailla elämäänsä vähän pidemmällä tähtäimellä. Hyvänä esimerkkinä tästä toiminee vaikka vaihto-opiskelu, joka vaikuttaa elämään huomattavasti ainakin puolen vuoden tai vuoden ajan, ja prosessi täytyy useasti suunnitella jo vuotta aikaisemmin. Usein lähtemisessä pitää myös ottaa huomioon opinnot, ihmissuhteet ja harrastuksetkin.

Toinen vastaavanlainen esimerkki voisi olla diplomityön aloittaminen. Onneksemme me teekkarit olemme kuitenkin lähtökohtaisesti varsin määrätietoisia ihmisiä.

Sekä järjestöjen että henkilökohtaista tulevaisuutta suunniteltaessa on kuitenkin syytä ottaa huomioon, ettei kaikki aina riipu vain omista valinnoista. Mitä enemmän liikkuvia osia skenaariossa on, sitä useampi niistä voi mennä toisin kuin alun perin oli aikonut. Siksi suunnitelmiin on hyvä jättää alusta asti riittävästi pelivaraa. Yksityiskohdat jokainen ehtii miettimään kyllä myöhemminkin, kunhan päätavoitteet ovat kirkkaana mielessä. Siitä vain suunnittelemaan.