Kemianteollisuus maailmaa pyörittää

IT-buumin pahimmat  vuodet ovat onneksi menneet. Osakekursseilta ei odoteta enää eksponentiaalista kasvua, kun kupla kirpaisi kukkarossa liian kovasti vuosikymmenen alussa.

Tuomas Kangasniemi

 Jopa tietokoneen laskentatehoa voidaan ajatella käyttökohteen vuoksi valittavana välinearvona eikä itse tarkoituksena, kuten vajaat 10 vuotta sitten oli vielä tapana.

Käänteestä huolimatta monet perusteollisuuden alat, kuten kemian-, metalli- ja rakennusteollisuus eivät ole palanneet entisten aikojen hohtoonsa. Yleisön silmissä niissä on kovin vähän muodikkuutta ja modernin tieteen sädekehää.

Parhaiten PR-suhdanne näkyy siinä, millaisilla asioilla perusteollisuus ja -tutkimus hakee huomiota. Metallisulattoa voidaan markkinoida huipputekniikkana, mutta se ei johdu siitä, että tehdas tuottaa välttämätöntä, koostumukseltaan optimoitua raaka-ainetta.
 
Mediamiehille ja yleisölle on ympäristökysymysten lisäksi tärkeintä, että sulatolla otettiin juuri käyttöön uutta tietotekniikkaa ja uudet automaatiojärjestelmät.

Surullisesti myös oma alani kemia hakee olemassaolon oikeutustaan Keilaniemen ja Piilaakson kautta. Annetaanpa esimerkiksi TKK:n abimainosten kertoa: polymeereissä ei muuta hohdokasta olekaan kuin että niistä tehdään kännykän kuoria, ja epäorgaaninen kemia palvelee transistorien valmistusta.

Kännykkänetti, pelikonsolit ja kannettavat musiikkikeskukset ovat kieltämättä muuttaneet ihmisten elämäntapoja häkellyttävän nopeasti. Tietotekniikan viihdekäytöstä on tullut suorastaan kulttuuria jopa aikuisten parissa.

Tietokoneet ovat pystyneet myös siihen, mikä perinteisestä tekniikasta on onnistunut vain autoilta: härveleistä ollaan kiinnostuneita niiden itsensä vuoksi. Ehkä juuri siksi on niin vaikeaa hahmottaa nörttipuuhasteluksi muuttuneen arkipäivän keskeltä, minkälaisten teknologioiden varassa yhteiskuntamme oikeasti toimii.

Ei ole kiistäminen, että tietoliikenteellä ja koneilla on saavutettu huvittelun lisäksi objektiivisia hyötyjä. Tiedon välitys, varastointi ja etsintä ovat kaikin puolin paljon helpompaa kuin 20 vuotta sitten, ja yhteiskunta on suorastaan riippuvainen viestiyhteyksistä ja sähköisistä kontrollijärjestelmistä. Niiden merkityksen osoittaisi hyvin konkreettisesti romahdus, mistä seuraisi välitön sekasorto. Tiedonvälitys olisi palannut 1960-luvun tasolle.

Kemian tietämyksellä on tähän nähden suorastaan vaatimaton rooli: se erottaa nykymaailmamme kivikaudesta. Jos raudan ja kuparin jalostus lasketaan kemiaksi, vertaus on akateemisesti ottaen kirjaimellinen. Vaikka niin ei tehtäisikään, puhutaan silti 1700-luvun puolivälistä.
Ilman polttonesteitä autot jäisivät pihaan, ja suurin osa kansasta joutuisi hankkimaan puukaminan olohuoneeseensa. Perinteinen tiedonvälitys olisi helisemässä, kun paperin massatuotanto loppuisi. Useimpia tärkeitä metallejakaan, kuten alumiinia ja titaania, ei olisi saatavilla.

Myös muoviastiat ja -kassit, keinokuituvaatteet ja kaikki polymeeripohjaiset rakennemateriaalit olisivat vain haaveita ilman kemian tietämystä. Elintarvikkeet happanisivat hyllyihin lisäaineiden puutteessa, ja nykyaikainen maatalous kävisi mahdottomaksi ilman lannoitteita ja torjunta-aineita. Juomaveden puhdistuksesta, lääkkeistä ja pesuaineista on kaiketi turha puhuakaan.

Tietoliikenteen romahtaminen olisi nappikauppaa verrattuna tilanteeseen, joka uhkaisi ennen pitkää miljardien ihmisten henkeä.

Ajatusleikkieni tarkoituksena ei ollut turha maailmanlopun ennustelu. Mainitut teollisuuden alat tuskin ovat noin vain luhistumassa, ainakaan toisistaan riippumatta.

Revittely auttaa kuitenkin hahmottamaan, mitä kaikkea ne tuottavat meille, ja mistä jäisimme paitsi ilman niitä. Perusteollisuudelle, eikä vähiten kemialle, pitäisi antaa se arvo, joka sille kuuluu - materiaalien ja raaka-aineiden merkitystä ei pidä unohtaa vain siksi, että ne eivät hohda glamouria arkipäivässä.

Sitä paitsi kemian tietty näkymättömyys on merkki hyvästä palvelusta ja kypsästä tuotekehityksestä. Mitä sanoisitte, jos käsisaippuaa ei saisikaan valmiina purkissa, vaan se pitäisi sekoittaa kotona itse, ja bensan sijaan huoltoasemat myisivät öljyä ja pienoiskokoisia tislauskolonneja? Tietoteknikoilla on edessään pitkä matka, ennen kuin koodaaminen on muuttunut elämäntavasta asiakaslähtöiseksi liiketoiminnaksi.