Monipuolinen, mahtava Emma

Taidekierroksella uudessa Espoon modernin taiteen museossa

Pekka Tuominen

Tapiolan WeeGee-talossa on vastikään aloittanut toimintansa Espoon modernin taiteen museo Emma. Emma jakaa talon muista museoista ja toimijoista koostuvan joukon kanssa, mutta yksinäänkin se on Suomen suurin museo, ja sen kokoelma on erittäin laaja. Polyteekkari vei TKK:n arkkitehtiosastolla opiskelevan nuoren yksityisgallerian isännän Olli Hanhirovan kommentoimaan Emman tarjontaa ja opastamaan taiteen maailmaan.

"Emma mullistaa kertaheitolla Otaniemen lähiympäristön taidetarjonnan aivan uudelle tasolle", Hanhirova hehkuttaa. "Ennemmin kuin museon merkityksestä Espoolle tai Helsingille, voidaan Emman tapauksessa puhua sen merkityksestä Suomelle." Hän kuitenkin korostaa, että määrää tärkeämpää on luonnollisestikin teosten laatu.

Aloitamme museokierroksemme Emman pysyvän näyttelyn pääosan muodostavan Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta. Galleristi Hanhirova ei säästele kehuja yli 1600 teosta käsittävästä kokoelmasta puhuessaan: "Saastamoisen säätiön veroista nykytaiteen kokoelmaa ei ole kenelläkään Suomessa. Sen saaminen esille on suurenmoinen kulttuuriteko."

Entinen Weilin & Göösin suuri painohalli on muuntunut taidemuseoksi komealla tavalla. Tilaa tuntuu olevan runsaasti ja nähtävää riittää. Mittava museo vaatii Hanhirovan mielestä vierailijalta erilaista asennetta kuin pienemmät.

"Suomalaiset ovat tottuneet kiertämään museoita asenteella ´pakko nähdä kaikki´. Täällä voi käydä ennemmin samaan tapaan kuin kävisi Louvressa: valitsee pienen osan näyttelystä ja keskittyy siihen."

Yritän kysellä lisää ohjeita, miten välillä hämmentäviäkin nykytaiteen ihmetyksiä pitäisi oikein katsoa, mutta Hanhirova suostuu sanomaan vain, ettei mitään oikeaa tapaa ole. Hieman painostamalla hän myöntyy neuvomaan, että kannattaa keskittyä teoksiin yksittäin ja käyttää niihin aikaa. Painostan lisää ja ammattigalleristi paljastaa taideniksin: "Jos päässä on lippis, rajaa lipalla teoksen ääret näkökenttään. Näin katse keskittyy itsestään teokseen."

Pysähdymme tarkastelemaan lähemmin Leena Luostarisen teosta Luostarin puutarhassa. Hanhirovan mukaan taiteen tuntemus kehittyy ajan myötä ja silloin teoksistakin saa enemmän irti. "Tämäkin työ on täysin abstrakti. Nyt kuitenkin tiedämme Luostarisen aiemmasta tuotannosta, että hän suosii mytologisia teemoja. Silloin voimme etsiä kuvioista jotain tuttua aihetta."

Onko taidetta tuntemattomalla sitten mahdollisuutta nauttia teoksesta? "Totta kai. On myös täysin mahdollista keskittyä teoksen visuaaliseen antiin: voi nauttia sen väreistä ja materiaalin tunnusta. Esimerkiksi tässä työssä on metallilta näyttävä mielenkiintoinen materiaali. Myös teoksen nimen katsominen auttaa usein paljon."

Jatkamme kierrostamme. "Tässäpä hieno teos, upea taiteilija", Hanhirova ihastelee. Tästä täytyy napata kuva, ajattelen.
"Älä ota siitä kuvaa, ei se nyt niin hieno ole." Hmm, onpas se ailahtelevainen. Ihmettelen lisää erikoista taulua, jossa minä olen näkevinäni vohveleita. "Saunavihta", korjaa Hanhirova havaintoani. Ehkä taulun nimi auttaa: Maalaus. Ei sittenkään.

Vaikka teokset ovat välillä erikoisia, osa suorastaan outoja, kummastelen eritteiden ja sisäelinten puutetta, joiden ajattelen ilman muuta olevan keskeisen osan nykytaiteen aihe- ja materiaalivalintoja. "Missä ovat eritelingot?" tivaan Hanhirovalta. "Ne ovat enemmän sellaista 90-luvun taidetta. Se jäi vähän sellaiseksi hetken huumaksi, mutta valtion taidemuseo on panostanut kokoelmissaan eritepuoleen", arvioi taiteilija. Näinkö on Kiasma yksipuolistanut taidekäsityksemme, järkyttävää!

Millasta sitten on nykynykytaide? "2000-luvun nykytaiteesta voisin Suomesta nostaa erityismaininnan arvoisiksi valokuvan ja videotaiteen. Niitä arvostetaan ulkomailla hyvin korkealle." Valokuvaa ja videoitakin Emmalla on esillä vaikuttava lajitelma. Hanhirova jatkaa: "Veistostaide on myös tehnyt paluuta, erityisesti hieman unohtuneet materiaalit kuten lasi ja keramiikka."

Pitkän kierroksen jälkeen lähdemme museosta, jo hieman uupuneina. "Museon kokoelma oli erittäin hieno läpileikkaus suomalaista modernia ja nykytaidetta. Tällaista museota ei ole ennen Suomessa ollutkaan. Täällä on uutta taidetta hyvin monipuolisesti saman katon alla", summaa Hanhirova kokemustamme ja kehottaa tarkkaavaisuuteen: "Kannattaa pitää silmät auki hyvien vierailunäyttelyiden varalta. Nämä tilat antavat mahdollisuuden aivan uuden mittaluokan näyttelyille."