Polyteekkari on perseestä

 ...sanoi lukija.

Kalle Kemppainen

Yllä oleva otsikko on suora lainaus Polyteekkarin syksyn lukijatutkimuksen palautteesta. Toimitus kiittää syväanalyysista.

Suurin osa saadusta palautteesta oli kuitenkin varsin positiivista ja rakentavaa. Itse olen tekijän ominaisuudessa tyytyväinen kuinka tämän lukuvuoden aikaiseeen kansitaiteeseen on suhtauduttu, olkoonkin että joku muistutti huolella tehdyn kansikuvan olevan vain oivallisen markkinapaikan tuhlaamista.

Tämän lehden kannessa on vanha Agricolan aikainen elämänviisaus.  Motto kuvaakin osuvasti tapaa jolla toimituksen tulee ottaa  lukijatutkimuksessa tullutta palautetta vastaan.

Tutkimus tuotti valtavan määrän tilastotietoa ja sanallista palautetta. Erityisen paljon kommentoitiin seikoista, jotka ovat vinossa. Paljon annettiin yksityiskohtaistakin palautetta. Sen mukaan lehti on antanut varsin erilaisia mielleyhtymiä. Kerron teille erään selventävän esimerkin.

Eräs merkillinen palaute koski lehden poliittista linjausta; kun osa palautteen antajista on toivonut lehden luopuvan oikeistolaisesta linjastaan on toisaalta vaadittu toimittajien lopettavan vasemmistolaisen hapatuksensa. Tässä vaiheessa tiedämme jo ettemme onnistu miellyttämään koko lukijakuntaa koskaan.

Samoin sekoittuivat myös lehden suosituimmat ja ärsyttävimmät palstat. Esimerkiksi Ikuisen teekkaritytön haudalla on joko otsikossa mainitusta paikasta tai silkkaa neroutta. Palsta puolustaa paikkaansa siis oivallisesti. Kielteiselle palautteelle Polyteekkari antaa oubsimainen neuvon: Ikuisen teekkaritytön haudalla -kolumnia ei ole pakko lukea.

Ainoa osa-alue lehdessä, jota ei haukuttu oli sarjakuvat! Tämä on sinänsä viisas mielipide, vaikka minun pitäisi olla jäävi kommentoimaan asiaa yhden lehden vakiosarjakuvan tekijänä. Mutta Polyteekkarissa vain on Suomen opiskelijalehtien parhaat sarjikset!

Toimituksen tuleva haaste ja lehtien lukijatutkimuksen juju on nimenomaan analyysissa ja siinä kuinka nähdä annettu palaute. Tarkoitus ei ole suhtautua palautteeseen ylemmyydentuntoisesti.  Sitä varten lukijatutkimus tehtiin, jotta saamme palautetta, mitä on tehty oikein ja missä ollaan metsässä.

Silti se, kun palaute kertoo, että "mä en tekis tota noin", ei tarkoita välttämättä, että palautteen antaja osaisi itse suoriutua tehtävästä sen paremmin tai muita enemmän miellyttävämmällä tavalla. En minäkään sähköasentajaa moittiessani osaisi vetää piuhoja kylpyhuoneeseen häntä paremmin. Ammattilaisen on suodatettava palaute asiantuntevan tietämyksensä läpi ilman ylimielistä suhtautumista asiakkaaseen.

Toimituksessa on viisi henkilöä töissä ja viisi erilaista näkemystä Täydellisestä Polyteekkarista. Kun soppaan lisätään vielä mainosmyyjien ja muiden lehden kontaktien näkemykset, sopassa on eripuraa jo yli reunojen.

Paskaa tuli niin paljon niskaan, ja niin keskenään ristiriitaisista seikoista, että me Jämeräntaival seiskassa tiedämme onnistuneemme! Lehteä luetaan ja sen sisältöön suhtaudutaan kaikkea muuta kuin välinpitämättömästi.

Vaikka me toimituksessa pidämme monen linjanvedon kohdalla päämme, annettu palaute ei jää hedelmättömäksi. Joulutauon jälkeen ständeihin ilmestyy hivenen erilainen Polyteekkari. Ei varsinaisesti uudistunut, mutta linjaansa tarkentanut lehti ainakin. Muutos koskee niin ulkoasua kuin sisältöä. Jotain turhaksi koettua karsitaan ja osaan kiinnitetään enemmän huomiota.

Tiedämme olevamme jo nyt oikealla tiellä, mutta suhtaudumme palautteeseen kunnioittavasti, koska tavoitteenamme on tehdä vieläkin täydellisempää lehteä kuin ennen.