Voihan V!

Todelliset innovaatiot vs. ruskeat möntit

Suomesta halutaan innovaatioiden kärkimaa vaikka väkisin. Mielenkiintoa innovaatioita kohtaan näyttäisi löytyvän ylintä poliittista johtoa myöten. Rahaa tuntuu löytyvän jos jonkinlaiseen aikuisten iltapäiväkerhoon tai työpajaan kunhan vain sana innovaatio on jotenkin menossa mukana.

Otaniemeenkin saadaan kolmasosa innovaatioyliopistoa kun TKK:n, HKKK:n ja TaiKin yhteishanke käynnistyy lähivuosina. Vähän kyllä epäilyttää, että mitä siitäkin tulee kun kolmesta eri maailmasta tulevat opiskelijat pistetään puhaltamaan yhteen hiileen.

Onko tuloksena lopulta vain erilaisten ajatusten sekamelska joka näyttää lähinnä samalta kuin paketti muovailuvahaa kolmevuotiaan tehokäsittelyn jälkeen. Uusi innovatiivinen lähestymistapa värien sekoittamiseen, mutta lopputulos näyttää kovasti tutulta ruskealta möntiltä.

Joku voisi kuvitella että olen kaavojeni takana luimisteleva paatunut insinööri, joka arvostaa vain kovaa tiedettä, mutta kun en ole. Muotoilijoiden käsien kautta kulkeneet tuotteet sulostuttavat minunkin arkipäiviäni. Ekonomeja saan kiittää siitä että vihannekset löytävät tiensä pöytääni ennen nahistumista.

Uskaltaisin kuitenkin väittää, ettei yhteiskuntaa ja ihmisiä kunnolla palvelevia innovaatioita synny ihan vaan synnyttämällä.
Erityisesti ärsyttää, että nämä nykypäivän innovaatiot ovat usein vain rahan tekemistä varten kasattuja kokonaisuuksia entisistä ratkaisuista. Kovin usein ne perustuvat jonkinlaiseen kuluttajan huiputukseen. Vai mitä mieltä olette siitä, että kännykkään saa uusimman hitin kotiin kannetun Hesarin hinnalla tai että alakoululainen käyttää viikkorahansa huoneen sisustamiseen virtuaalimaailmassa? Bittimaailman ihmeitä vähemmän tuntuu tulevan vastaan innovaatioita jotka ihan oikeasti vaikuttavat ihmisten elämänlaatuun tai parantaisivat elinympäristömme tilaa.

Sähköntuotanto ja -jakelu on reilut sata vuotta vanha keksintö, eikä nyky-yhteiskunta pyöri kovinkaan pitkään ilman sähköä. Siitä huolimatta tuntuu, että sähköntuotanto sekä jakeluverkko ajetaan taloudellisista syistä tilaan, jossa sähkökatkoista tulee yhä todennäköisimpiä. Tässä tarvittaisiin innovaatioita, jotka pistäisi miehet juoksemaan pitkin metsiä karsimassa kaatuvia puita voimalinjojen tieltä. Tai sähkönkulutusta voisi pienentää merkittävästi kun innovaatio kävisi kodeissa sammuttamassa stand-by tilassa olevat laitteet ihmisten puolesta. Palkathan voisi maksaa vaikka Liliuksen optioilla.

Tuiki tärkeät innovaatiot jätteiden määrän pienentämiseksi tuntuvat häviävän markkinoinnin edistämisen innovoinnille. Kivan uudelleen suljettavan pakkauksen teknisestä hienoudesta on turha puhua kun se kavereineen lojuu Ämmänsuolla tuhansien lokkien nokittavana.
Ratkaisua tarvittaisiin myös vahtimaan, ettei vesisäiliöön hukkumaan päässyt orava pilaisi kuntalaisten juomavettä. Lisäksi veden jatkokäsittely kodeista eteenpäin kaipaisi kehitystä, ainakin Itämeren kannalta. Mutta kiinnostaako innovaattoreita konkreettiset paskahommat?

Oma väitöskirjani liittyy perusteollisuuden ongelmien ratkaisuun. Siitä tulisi parempi, jos oman tutkimusaiheeni parissa puuhastelisi kansallisesti nykyistä suurempi joukko aktiivisia tutkijoita. Nykyisellään Suomessa asiaan vihkiintyneiden tutkijoiden määrä riittää lähinnä nostamaan esiin ongelmia, ei ratkaisemaan niitä. Haastan kaikki mukaan perusteollisuuden innovaatiotalkoisiin.