Kuka ketä häh - Elina San

Kotkalais-hongkongilainen insinööri-muusikko viettää kesänsä Pohjanmaalla, jollei ole Ghanassa.

Pekka Tuominen

Tapaan Elina Sanin, 24, Sibelius-Akatemian arvokkaassa miljöössä Töölössä musiikki-instrumenttien ja taiteellisen ilmapiirin ympäröidessä meitä. Älkää kuitenkaan antako näkymän pettää, sillä Elina on ihka aito tuta-teekkari.

Kerro vähän lapsuudestasi. Olet syntynyt Hongkongissa.

Itse asiassa en. Olen syntynyt Oulaisissa, Pohjanmaalla.

Ai?

Isäni on kyllä hongkongilainen, mutta vanhemmillani oli sellainen tasapuolisuuden periaate, että joka toinen lapsi syntyy Hongkongissa ja joka toinen Suomessa. Äiti kävi synnyttämässä minut kotiseudullansa Pohjanmaalla, ja kolmeviikkoisena lensin sitten takaisin Hongkongiin.

Millaista Hongkongissa oli kasvaa?

Se on kyllä mahtava paikka. Ilmapiiri on hyvin kansainvälinen. Muistan hyvin, kuinka käymässäni englanninkielisessä koulussa oli varmasti monta kymmentä eri kansallisuutta edustettuna. Olikin melkoinen muutos tulla seitsemänvuotiaana kotkalaiselle ala-asteelle, jossa olin koulun ainoa ulkomaalaisen näköinen.

Osasitko silloin suomea?

En kovinkaan hyvin. Meillä oli kotikielenä ollut siihen mennessä englanti ja kantoninkiina. Mutta onneksi nuorena oppii uuden kielen nopeasti, aivan murretta myöten.

Puhutkin välillä Kymenlaakson murretta.

En minä mittään sellasta puhu.

Taas puhuit!

Siis tämähän on pohjalaista Pyhäjärven murretta! Kotkassa sanottaisiin miä ja siä, ja se murre on kyllä miltei täysin unohtunut.

Käytkö nykyään usein Hongkongissa? Miltä tuntuu palata sinne?

Käyn siellä parin, kolmen vuoden välein. Hongkongissa oleminen tuntuu toisaalta niin kotoisalta, toisaalta olo on kuitenkin vähän turistimainen, koska en ole lapsuuteni jälkeen asunut siellä. Jännää on, että suomalaisten mielestä näytän kiinalaiselta ja kiinalaisten mielestä länsimaalaiselta.

Millaisia hongkongilaiset ovat?

Sanoisin, että tyypillinen tapaus on kiireinen ja urakeskeinen, joskin myös hyvin ahkera ja yhteisöllinen. Ja ne on kaikki pieniä ja mustatukkaisia.

Toinen merkittävä paikka sinulle on Pohjanmaa. Käytkö siellä usein?

Käyn, varsinkin kesäisin viihdyn mummolassa. Pohjanmaalla aika kuluu mukavasti lomaillessa ja loikoillessa. Maalla on mukavaa juuri sen takia, ettei tarvitse tehdä mitään - päivän kohokohta on postin haku päätien varrelta. Kun olin pieni, isovanhempani pitivät vielä lehmiä. Nyt tutummiksi ovat tulleet naapurin lehmät.

Tutummiksi missä mielessä?

Viime kesänä lehmät olivat laitumella ja sain toimia kiimavahtina.

Siis minä?

Kiimavahtina. Tehtävänäni oli valvoa kiimaa lähestyviä lehmiä ja ilmoittaa isännälle, jos ne käyvät kovin rakkaudennälkäisiksi. Kun alkaa tapahtua, seuraavaksi aamuksi tilataan siementäjä.

Tämä on varmasti uutta tietoa useimmille kaupunkilaislukijoillemme. Kävit myös Ghanassa toissakesänä. Millaista se oli?

Lähdin pariksi kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön kansainväliseen projektiin. Sielläkin päädyin maaseudulle, en tosin tällä kertaa karjatilalle vaan metsätöiden pariin. Raivasin metsää metrin mittaisella viidakkoveitsellä. Harventamisen tarkoituksena oli antaa istutettujen tiikkipuiden kasvaa.

Olot olivat hyvin primitiiviset, ja olin lähes täydellisessä eristyksessä ulkomaailmasta. Paikkakunnalla ei ollut sähköä, vesijohtoja, puhelinlinjoja tai edes kenttää omalle puhelimelle. Toisaalta oli oikeastaan aika kiva kun ei tarvinnut vahdata kännykkää tai stressata sähköpostista. Oli hyvä syy olla vähän erillään tavallisista kiireistä.

Miten päädyit TKK:lle?

Itse asiassa se ei ollut mikään kovin määrätietoinen päätös. Kaikki hakivat lukion jälkeen jonnekin opiskelemaan, joten pitihän minunkin. Pääsykoe meni hyvin ja pääsin opiskelemaan tuotantotaloutta.

Tutan lisäksi opiskelet musiikin teoriaa Sibelius-Akatemiassa. Onko musiikki sinulle enemmän kuin harrastus?

Onhan se jo enemmän, tarkoitukseni on kuitenkin suorittaa DI-tutkinnon lisäksi musiikin maisterin tutkinto. Ennen kuin kysyt, niin en oikein tiedä mikä minusta tulee isona. Teen tätä koska pidän tästä; minua olisi harmittanut myöhemmin jos en olisi pyrkinyt tänne.

Miten Sibelius-Akatemia eroaa TKK:sta?

No ainakin täällä on enemmän naisia. Muutenkin opiskelu on hirveän erilaista: tähän kuuluu paljon pienryhmäopetusta ja jopa yksityisopetusta. TKK:n vahvuuksia taas ovat hyvä uusien opiskelijoiden tutustuttaminen kouluun ja tietotekniikan hyödyntäminen opinnoissa.

Jopa Webtopi?

Kyllä, jopa Webtopi! Webtopi on loistava, jos vertaa siihen mitä voisi olla.