Espoolaisuuden ylistys

Stillerille tylsä ja keskiluokkainen insinöörin arki on espoolaisuutta syvimmillään.

Kalle Kemppainen

Maikkari hyllytti Ruben Stillerin ruudustaan muutamaksi kuukaudeksi. Tuona aikana talk show -juontaja kokosi kolumniensa parhaimmiston kirjaksi, jolla ei ole sen mahtipontisempi nimi kuin Suomi Finland. Tarkoituksena lienee ollut ruotia Suomi ja suomalaisuus perinpohjin Stillerin käsittämällä tavalla.

Kirjassaan Stiller on yhtä narsistinen kuin televisioissakin ja kirjassa on varmasti jokaiselle kolumni tai useampi josta ottaa nokkiinsa, ellei kykene käsittelemään Stillerin sarkastista tapaa kertoa mielipiteitään ja katsomuksiaan. Stiller kumoaa kaikki vastaväitteet salakavalan ovelasti tv:stä tutulla itseironiallaan. Talk-show isännän kanssa tekee mieli olla samaa mieltä koko ajan, niin tarmokkaan varmasti hän pistää itsensä likoon.

Mutta mikäs on likoon pantaessa kun mies julistautuu juntiksi, tylsäksi turvallisuushakuiseksi  espoolaiseksi. Silloin ei kai paatuneinkaan kyynikko voi antaa Stillerin ilkikurista pirullisuutta anteeksi tyyliseikkana.

Suomi Finlandissa Espoo esitetään keskiluokkaisen insinöörin pientaivaana, paikkana, jossa on ihan normaalia että insinööri-Pentin asuu rivitalossa ilman että ketään naurattaa. Insinööri saa asua ja olla juuri sellaisena harmaana sauvakävelijänä, joka saa Stillerin mielestä helsinkiläiset pikkujupit huvittumaan.

Suomi Finland ei kuitenkaan pureudu pelkkään espoolaisuuteen tai rivitalo-Pentin idyllin ihannointiin, vaikkakin niihin palataan usein ja ahkerasti. Stillerin kirjoituksissa vilisee runsaasti ideologisia suunnanvetoja sekä hyvinkin suorasukaisia poliittisia kannanottoja. Tarja Halonen saa kuulla kunniansa demariksi julistautuvalta Stilleriltä. Stiller luovii taidokkaasti porvarillisen maailman ja vasemmstolaisen katsomuksen välillä.

Erityisen vahvasti Ruben Stiller ottaa kantaa Lähi-idän poliittisen tilanteeseen. Muistan että änkyrävasemmistolainen Kulttuurivihkot -lehti otti aikanaan Stillerin silmätikukseen israelilaisia Jaffa -appelsiineja suosivasta artikkeleista.

Kyseessä on siis erityisen kosketusherkkä kirjoitelmakokonaisuus. Jos kerran Demari -lehtikin on julistanut demari Stillerin ei-demariksi pääkirjoituksessaan, luulisi jo ilman eri mainintaa kokoelman olevan vähintäänkin mielenkiintoinen - ymmärsi päivänpolitiikkaa tai ei. Provosoiva Stiller osaa olla, ja viihdyttävä siinä samassa.

Stiller ei ole oikeasssa! Se on selvä; Stiller rienaa niin paljon, mutta rienaa omintakesella tyylillään. Kirjassa ainakin opitaan välttämään hyviä käytöstapoja sekä nuoleskelemaan työyhteisössä huomaamattoman salakavalasti, perustelemaan säännöllinen juopottelu ympäröivälle yhteisölle sekä harrastamaan seksiä oikein esimerkkeinä Stillerin omat nyrjähdykset makuuhuoneessa.