Kuka ketä hä - Kalle Kemppainen

Polyteekkarin uuden logon suunnittelija piirtää myös sarjakuvia.

Pekka Tuominen

Teekkarilehden taitosta ja pääosasta kuvitusta vastaa graafista suunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa opiskeleva Kalle Kemppainen. Taiteilija tykkää teekkareista, mutta inhoaa hyönteisiä. Ei uskoisi tämän lehden kannen perusteella.

Opiskelet itse taidealaa. Miten olet sopeutunut elämään ja työskentelemään teekkarien parissa?

Hyvin. Minulla oli paljon teekkarikavereita ennen kun tulin tänne töihin. Otaniemen miljöö ja henki ovat tuttuja ja ihan hyvin tällainen graafisen suunnittelun opiskelija tänne on sopeutunut.

Miten taideopiskelijat ja teekkarit eroavat toisistaan?

Taiteilijat ovat hörhöjä, teekkarit nörttejä. Olisikohan se tiivistetysti jotakuinkin noin. Stereotypiat eivät synny tyhjästä. Maailmankatsomukselliset taideopiskelijat ovat viherpiiperöitä ja täällä ollaan jyrkkiä kapitalisteja. Itse koen sopeutuvani molempiin ympyröihin aika hyvin.

Millaista on ollut työskennellä Polyteekkarin taittajana?

Siinä mielessä samanlaista kuin kaikki muukin taittotyö, että parhaimmillaan se on todella nautinnollista ja saa toteuttaa villejäkin visioita, mutta pahimmillaan tulee valtavaa kiirettä. Välillä on joutunut yötä myöten tekemään töitä kun deadline puskee ja ilmoitukset tulevat myöhässä.

Miten lehden tekeminen eroaa muusta graafisesta suunnittelusta?

Aiemmat työt ovat olleet lähinnä sellaisia yksittäisiä tapauksia, johonkin kampanjaan tai vastaavaan. Joka kerta on pitänyt ulkoasu ja taiteelliset ratkaisut tehdä vain kerran. Nyt kun tekee lehteä, siinä täytyy säilyä tietty linja. Tavallaan työ oli hyvin helppoa hommaa silloin kun aloitin, koska edellinen taittaja oli … HUI SAATANA!
(Taittaja ponkaisee pystyyn ampiaisen hätyyttämänä.)
Kammoan ampiaisia. Tiedän kyllä että ne pistävät harvoin, mutta se on sama kuin sanoisi lentopelkoiselle: "kyllähän ne koneet joskus putoavat, mutta ei tämä lento mille sä nyt menet".

Takaisin haastatteluun, millaista oli tehdä lehteä edellisen taittajan jälkeen?

Se oli aika lailla rutiinihommaa. Totta kai siinäkin piti käyttää paljon luovuutta, mutta kesän aikana tehty ulkoasu-uudistus se vasta olikin todella antoisaa hommaa. Siinä on saanut miettiä hyvin pitkälti lehden linjaa uuden päätoimittajan kanssa.

Miten uusi lehti eroaa vanhasta?

Ennen Polyteekkaria on taitettu heittämällä juttuja sinne missä on tilaa, mutta nyt tässä on selkeämpi dramaturgia. Lehti alkaa uutisilla ja ajankohtaisjutuilla. Keskiaukeamalle on valittu jokaisessa lehdessä pääjuttu, iso reportaasi. Loppupuolella lehteä on kevyempiä juttuja ja vakiopalstoja.

Olet myös uudistanut Polyteekkarin ulkoasua. Kerro hieman siitä.

Tarkoitus on ollut että nyt panostetaan myös lehden kanteen. Jos aiemmin sinne laitettiin vain joku kiva kuva, niin nyt myös kannen eteen nähdään enemmän vaivaa. Kansi on kuitenkin ensimmäinen asia minkä lukija huomaa, ja niistä on tarkoitus tehdä viestinnällisesti tehokkaita sekä taiteellisesti korkeatasoisia.

Entä mistä sait ideat lehden uuteen logoon?

Suunnittelussa on olleet samat lähtökohdat kun muutama vuosi sitten, kun Polyteekkarin logosta oli suunnittelukilpailu: tein uuden logon samojen ohjeiden perusteella. Lisäksi halusin säilyttää samoja elementtejä kuin mitä vanhassakin oli.

Minulla oli myös selkeä visio fontista jonka halusin uuteen tunnuskuvioon. Käytyäni läpi kolme miljoonaa fonttia huomasin, että ei ole olemassa sellaista, joka sopisi tähän logoon. Siispä tein itse uuden kirjasinleikkauksen alusta lähtien.

Olet suunnitellut logoja aiemminkin.

Kyllä. Koen, että se on graafisen suunnittelun alalla itselleni vahvin osa-alue. Tykkään tehdä sitä siksi että se on monella tapaa kaikkein haasteellisinta graafista suunnittelua. Olen tehnyt jonkun verran logoja eri instansseille, insinöörimaailmassa lähin esimerkki löytyy SMFL-ammattijärjestön logosta, jolle tein muutama vuosi sitten merkin nuorennuksen, kuten tein nyt Polyteekkariinkin.

Piirrät myös sarjakuvaa Polyteekkariin. Mitkä ovat tavoitteesi sarjakuvapiirtäjänä?

Puupäähattu-palkinto ennen vuotta 2012.

Onko piirtämässäsi Apropoossa vakiohahmoja?

Apropoossa on pari vakiohahmoa. Toinen olen minä. Mä vilahdan siinä aina silloin tällöin. Lisäksi on myös yksi professori, joka on milloin minkin alan erikoisasiantuntija. Muuten henkilögalleria on aika tarinakohtainen. Jatkuvaa juonta ei ole, tarinat ovat irrallisia, mutta aiheiden käsittelytapa samanlainen.

Mikä sinusta tulee isona?

Olen sekä graafinen suunnittelija että sivutoiminen sarjakuvapiirtäjä. Tai ehkä toisinpäin. Molempia tahdon tehdä jatkossa ja teenkin.

Joskus Kallea inspiroivat myös valkotaulut sekä vaatteelliset naiset.