Anarkiaa Helsingissä

Polyteekkarin toimittajat linjan eri puolilla Smash Asem -mielenosoituksessa

Mikko Arvinen

Historiallinen mellakkailta 9. syyskuuta alkoi rauhallisesti aurinkoisissa tunnelmissa. Hieman ennen kuutta Kiasman aukiolle oli kokoontunut kohtalainen määrä mustiin pukeutuneita anarkisteja, ja suurin piirtein saman verran tapahtumasta kiinnostuneita ohikulkijoita ja muita "mielenosoitusturisteja". Ja tietenkin kymmeniä toimittajia ja kuvaajia.

Muutamia minuutteja kuuden jälkeen paikalla oli vielä erittäin leppoisaa, mitä nyt muutamat anarkistit nostattivat hieman tunnelmaa vetämällä mustia huiveja kasvojen eteen.

Itse istuin Postitalon portaille "kisakatsomoon", mihin jo ennakkoon mielenkiintoiseksi mainostettua yhteiskunnallista spektaakkelia oli kokoontunut seuraamaan esimerkiksi monia kokoomusnuorten ja HYY:n edustajia.

Porukka alkoi liikehtiä suurin piirtein kymmenen yli kuusi siihen malliin, että kohta oltaisiin ilmeisesti lähdössä johonkin suuntaan. Yllättävää kyllä paikalla ei tuntunut näkyvän lainkaan poliiseja. Minä juttelin kavereiden kanssa, enkä minä edes huomannut, kuinka poliisit saartoivat alueen linja-autoilla. Tämän oli pakko tapahtua erittäin nopeasti.

Linja-autojen eteen asettuneiden mellakkapoliisien rivistö oli vähintäänkin vakuuttava näky. Tämän jälkeen seuraavat minuutit kuluivat kaikilta pelkästään asian ymmärtämiseen.

Aluksi ei näyttänyt tapahtuvan mitään, mutta suunnilleen 18.15 ehkä kolmisenkymmentä anarkistia lähti juoksemaan joukon keskeltä kohti poliisirivistöä. Vanhaa punkkaritermiä soveltaen tämä oli ns. kiljupäisen hyviä ideoita.

Näköala portailta ei ollut paras mahdollinen, mutta me arvoimme kavereiden kanssa, että nyt anarkistit olivat hieman mellakoitsevinaan, ja vastaavasti poliisit olivat hieman pamputtavinaan heitä.

Erityisen vakavalta tilanne ei siis tuntunut, vaikka olikin suomalaisittain tietenkin todella erikoinen. Eniten jännitystä lisäsivät muutamat poliiseja kohti heitetyt pullot. Onneksi heillä oli hyvät suojavarusteet, joten kehenkään heistä ei onneksi varmasti sattunut.

Tilanne tuntui rauhoittuvan tämän jälkeen, mutta jotkut ympärillä olijat puhuivat huolestuneina, että poliisi ei päästä ihmisiä enää pois alueelta. Postitalon kulmalla, portaiden vieressä oli tosiaan kohtalaisesti tungosta, eikä siitä ilmeisesti päästettykään läpi ketään.

Sen sijaan Kiasman Sanomatalon puoleisella kujalla näytti hyvin rauhalliselta, vaikka mellakkapoliisit olivatkin tukkineet tien. Puoli seitsemän aikoihin tilanne näytti jumiutuneen odotteluksi, joten lähdimme kaverin kanssa kävelemään tähän suuntaan. Poliisit tekivät rivistöstä kohteliaasti tilaa, eikä meiltä kysytty mitään kävellessämme pois alueelta.

Toisaalta hyvä näin, mutta valitettavasti minun katu-uskottavuuteni kärsi samalla pahan kolauksen. Olin pukeutunut omasta mielestäni tilanteeseen sopivasti todella uskottavan näköiseen mustaan huppariin.

Yksittäiset poliisit käyttäytyivät kautta linjan erittäin asiallisesti. Esimerkiksi myöhemmin illalla Mannerheimintien puolella poliisi komensi meidät ensiksi tiukasti kauemmaksi piirityksessä käytetyistä linja-autoista. Kysymykseen montako oli otettu kiinni, hän vastasi leppoisalta kuulostavalla itäsuomalaismurteella, että hän oli seissyt siinä samassa paikassa koko illan, mutta siitä ei valitettavasti ollut nähnyt kunnolla mitä oli tapahtunut.

Kannatti olla paikalla.