Minne menet, TKY?

Vuodenvaihteessa valta vaihtui ylioppilaskunnissa. TKY:n hallituksen vastikään väistynyt puheenjohtaja Antti Savolainen ja uusi puheenjohtaja Christian Peltonen jakavat samanlaisen näkemyksen ylioppilaskuntien yhdistymisen suuntaviivoista.

	Virkaanastuneen TKY:n hallituksen puheenjohtajan Christian Peltosen (vas.)ja väistyvän puheenjohtajan Antti Savolaisen mielestä juuri nyt on tärkeintä keskittyä siihen, mitä uuden ylioppilaskunnan halutaan olevan ja tekevän

teksti: Johanna Mitjonen

Sekä kylterit että taikkilaiset ovat aikeissa perustaa uuteen ylioppilaskuntaan nimeään kantavia yhdistyksiä, joiden tarkoituksena on muun muassa turvata perinteiden säilyminen. Sekä edellisen että nykyisen puheenjohtajan mielestä kylteri- ja taikkilaisyhdistysten perustaminen on hyvä idea, koska uudella ylioppilaskunnalla jäseniä tulee olemaan 16 000-17 000, eikä ylioppilaskunta pysty hoitamaan kaikkea yksin.

TKY:n visioon teekkariyhdistys ei kuulu. "Meidän ylioppilaskuntamme rakenne on hieman erilainen, meillä killat tekevät paljon fuksikasvatusta, muissa ylioppilaskunta on juuri tässä roolissa", Peltonen sanoo. Savolaisen mielestä perinteiden kohtalosta ei tarvitse olla huolissaan, mutta niiden säilyminen pitää ottaa huomioon. "En usko että teekkarikulttuuri on katomassa. Kulttuuri itsessään on aina aikansa tuote. Mitä meidän pitää ottaa huomioon, on se mitä halutaan säilyttää ja kuinka." "Emme edes voi päättää mitä teekkarikulttuuri tulevaisuudessa on, se elää ja muuttuu", Peltonen lisää.

Kun puhutaan siitä, ketkä teekkarilakkia tulevaisuudessa tulevat käyttämään tai mikä instanssi myöntää sen käyttöoikeuden, ovat molemmat sitä mieltä, että teekkarilakki on jatkossakin insinöörikunnan tunnusmerkki. Peltonen sanoo, että vielä on liian aikaista ottaa kantaa kuka lakinkäytöstä tulevaisuudessa päättää, mutta tämänhetkisen vision mukaan päätöksen tekee ylioppilaskunta. "Todennäköisesti teekkarijaostoa vastaava elin käsittelee asiaa", Peltonen summaa.

Savolainen muistuttaa, että lakki on rekisteröity tavaramerkki ja patenttisuojattu, joten sitä kuka sen tulevaisuudessa omistaa, pitää miettiä tarkkaan. "Lakki on symboli, joka yhdistää teekkarisukupolvia ja on siksi erittäin arvolatautunut." Hän nostaa myös esille, että tulevaisuudessa kaikenlainen poikkitieteellisyys vain kasvaa. Monen opinnot saattavat olla tekniikan raja-alueilla. "Tulevaisuudessa se, tuleeko opiskelijasta diplomi-insinööri vai onko hänen tutkintonimekkeensä jokin muu, vaikuttaa varmasti siihen, myönnetäänkö hänelle lakinkäyttöoikeus vai ei", Peltonen toteaa.

Kiltojen ja TF:n roolin molemmat näkevät erillisenä itse yhdistymishankkeen kannalta. Itsenäisinä yhdistyksinä ne päättävät itse mitä niille tapahtuu. "Ajatuksena on ollut että rahallinen ja aatteellinen tuki kiltoja kohtaan säilyisi myös tulevaisuudessa", Peltonen sanoo.

Rahan ja omaisuuden jakamisesta ylioppilaskunnilla on tällä hetkellä erilaiset näkemykset.

TKY:n visiossa uuden ylioppilaskunnan omaisuus koostuu nykyisten ylioppilaskuntien varallisuudesta. KY:n visiossa teekkareiden ja kyltereiden tulisi lahjoittaa varoja ylioppilaskunnalle saman verran jokaista nykyistä jäsentään kohden. Asunnot TKY:n visiossa jaettaisiin kaikille tuleville innovaatioyliopiston opiskelijoille, mutta KY ei asuntojaan ainakaan tässä vaiheessa olisi antamassa koko ylioppilaskunnan käyttöön.

Savolainen ja Peltonen tyrmäävät kuitenkin jyrkästi koko varallisuuden laskemisen olennaisuuden. "Ylioppilaskunnan tehtävä ja tarkoitus ei ole omaisuuden omistaminen. Luvut eivät ole tärkeitä, vaan se mitä ylioppilaskunta tekee yksittäisen jäsenensä eteen. Olennaista on pohtia mitä ylioppilaskunta tekee tulevaisuudessa", Savolainen sanoo. "Omaisuus ei sinänsä ole tärkeää. Meille on tärkeää että on rahaa, jolla toimintaa voi tukea. Enemmän pitäisi keskittyä siihen, mitä uuden ylioppilaskunnan halutaan olevan ja tekevän, sen sijaan että lasketaan, mikä kunkin ylioppilaskunnan rahallinen arvo tällä hetkellä on", Peltonen lopettaa.

TOKYOn mielestä kaikkien opiskelijaryhmittymien näkyvyys sekä uuden ylioppilaskunnan hallituksessa että edustajistossa turvattaisiin kiintiöillä.  Kaikenlaisille kiintiömalleille molemmat puheenjohtajat sanovat ei. "En pidä kiintiöajattelusta; minusta sopivimmat henkilöt pitää valita. Ymmärrän TOKYOn näkökohdan siitä, että kaikkien äänen tulisi kuulua, mutta en tekisi sitä kiintiöiden kautta. Valittujen ihmisten pitää edustaa koko ylioppilaskuntaa eikä vain oman taustaryhmänsä asioita", Savolainen sanoo. "Ylioppilaskunnan hallitus tekee työtä koko ylioppilaskunnan puolesta", Peltonen täydentää.

Kuluneet pari kuukautta ovat olleet ylioppilaskunnissa suvantoaikaa. Marraskuun liittokokouksen valmistelu vie aina paljon aikaa, ja joulukuussa organisaatioissa on henkilövaihdoksia hallitusten kokoonpanojen uudistuessa. Näin ollen yhdistymisprojekti ei ole kokenut suuria nytkähdyksiä viime aikoina.

Haasteita tulevalle keväälle kuitenkin riittää. Yhteisen sävelen löytyminen tekisi ylioppilaskunnista voimakkaamman vaikuttajan varsinaista yliopistojen yhdistymistä toteutettaessa. Juuri nyt keskustelussa on esimerkiksi se, mitkä tahot pääsevät innovaatioyliopiston säätiön hallitukseen. Olisikin tärkeää vaikuttaa siihen, että opiskelijajäsenen paikasta saataisiin lupaus.

TOKYON huoli:
Miten taide­opiskelijoiden edustuksellisuus turvataan uudessa ylioppilas­kunnassa?

TOKYOn puheenjohtajuuden juuri taakseen jättänyt Markus Koljonen toivoo, ettei edustuksellisuus uudessa ylioppilaskunnassa jää pelkän äänestysaktiivisuuden varaan.

teksti: Johanna Mitjonen

Koljonen kertoo, että TOKYOssa on pohdittu, miten kaikki opiskelijat olisivat uudessa ylioppilaskunnassa tasavertaisia. Huolta hallituksessa on aiheuttanut se fakta, että taideopiskelijat käyvät edustajistovaaleissa uurnilla kaikista passiivisimmin. Koljonen puhuukin kiintiömallin puolesta. "Ainakin alkuun olisi hyvä olla kiintiöpaikkoja ylioppilaskunnan hallituksessa kaikille opiskelijaryhmille. Näin taattaisiin, että teekkarivaltaisessa ylioppilaskunnassa kylterit ja taikkilaiset eivät jäisi oppositioon. Näin varmistettaisiin se, ettei taikkilaisista tulisi ylioppilaskunnan RKP:tä, joka otetaan mukaan vain katsomaan sivusta toisten päätöksentekoa."

Myös edustajistovaaleihin Koljonen ehdottaa ratkaisuksi esimerkiksi vaalipiirejä, joissa opiskelijat äänestäisivät omasta piiristään edustajia. "Malli mahdollistaisi poikittaiset ryhmittymät, esimerkiksi poliittista väriä tunnustavat ryhmät. Näiden ryhmien tavoitteita voisi ääntään käyttämällä kannattaa yli korkeakoulurajojen." TOKYO ei ole saanut kannatusta kiintiöideoilleen kummaltakaan ylioppilaskunnalta, ei TKY:­ltä eikä KY:ltä. "Tiedostan, että nämä eivät ole täydellisiä ratkaisuja, mutta ne ovat meidän mallejamme siihen, kuinka asioita voisi hoitaa ja kuinka käytännössä kaikkien opiskelijoiden ääni kuuluisi. Tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen, mutta alussa kaikkien äänten kuulumisen turvaaminen on tärkeää."