teksti: Mirja Tarvainen
Kun Ronanin asuntoon astuu sisään, ei aivan heti uskoisi,
että kyseessä on poikamiehen asunto. Olemme neljän makuuhuoneen
omakotitalossa, joka on tyylikkäästi sisustettu. Avarassa olohuoneessa
on mustat nahkasohvat, parkettilattia, tummanlilat verhot, valtava
takka ja kauniit seinälamput. Tila jatkuu lasiovien kautta
ruokailutilaan, joka on yhteydessä tilavaan keittiöön. Ruokapöydän yllä
on maalaus auringonlaskusta ja portaiden alla suuri vaasi täynnä
koristepajunlehtiä. Kun puhumme sisustuksesta, Ronan antaa ymmärtää,
että kädenjälki on hänen. Pikkulinnut kuitenkin kertovat, että myös
äidillä on ollut sormensa pelissä. Puutarhuriystävä on auttanut pihan
laitossa: takapihalla mutkittelee pieni laattapolku, jota ympäröi
kirjava sora, palloiksi leikatut tuijat ja eriväriset ruohokasvit.
Makuuhuoneet ja kaksi talon kolmesta kylpyhuoneesta ovat yläkerrassa.
Ronanin makuuhuone on kaikista suurin ja sen yhteydessä on oma
kylpyhuone. Ronan haluaa mainostaa kaikille lukijakunnan naisille
olevansa sinkku.
Ronan valmistui opinnoista 21-vuotiaana ja on työskennellyt siitä
lähtien. Hän asui kotona viime vuoteen asti, kunnes otti asuntolainan
ja muutti samana vuonna valmistuneeseen taloon Meathin kreivikuntaan
Dunsanyyn, noin kolmenkymmenen kilometrin päähän Dublinista. Ronan ei
kuitenkaan hallitse koko kämppää yksinään, sillä asunnossa asuvat myös
kaverit Jack, 26, Adrian, 26, ja Ross, 25. Alakerran vessa paljastaa
miespuoliset asukkaat, sillä sieltä ei löydy sen enempää
saippuaa kuin
käsipyyhettäkään. Portaiden vieressä on pieni huone, box room, jossa on
sohva, televisio sekä Playstation. Nurkkaan on sullottu imuri, mutta
siivoaminen ei kuulu poikien mielipuuhiin — tällä hetkellä pojat
harkitsevatkin siivoojan palkkaamista. Nelihenkisen paneelin on
tarkoitus kokoontua haastattelemaan tarjokkaita tulevalla viikolla.
Poikien yhteiselo sujuu lähes mutkattomasti. Pojat kuvaavat ainoaa
riitaansa "kymmenen minuutin juttutuokioksi". Ross ja Adrian ovat tosin
ottaneet yhteen pari kertaa keksien vuoksi: Adrian söi Rossin keksit,
eikä mies töistä tullessaan saanut perinteistä teekuppiaan ja
keksipalaansa. Kaveripiiri on pojilla sama, joten aikaa vietetään
tiiviisti yhdessä sekä kotona että kodin ulkopuolella. Bileistä ei
häiriinny kukaan, ei edes absolutisti Adrian. Pojat ylpeilevät, että
heidän alakerran vessassaan on oksentanut kolmisenkymmentä ihmistä.
Parhaimmat muistot liittyvätkin bileisiin; pojat muistelevat kesän
grillijuhlia, mutta myös eräitä viime talven bileitä, joissa juotiin
lunta. Lunta saadaan Irlannissa vain muutaman kerran talvessa, joten
vastasataneesta lumesta innostuneina juhlaväki muotoili ensin
mini-lumiukon, joka sen jälkeen sulatettiin drinkkien sekaan.
Poikien asumiskuvioihin on kuitenkin tulossa muutos. Adrian on
ostanut asunnon ja muuttaa alkuvuodesta pois. "On meillä uusi
vuokralaisehdokaskin jo käynyt", Ronan kertoo. "Kerran
aamuvarhaisella ovikello soi ja Ross meni kalsareillaan avaamaan. Oven
takana oli noin kahdeksankymppinen pappi kyselemässä vapaan huoneen
perään." Kyseessä ei ollut kuitenkaan hengenjohdatuksella tiensä
talolle löytänyt kirkon mies, vaan Ronanin nunna-täti oli kertonut
huoneesta. Kunnon katoliseksi kasvatettu Ronan ei kehdannut papille
sanoa suoraan "ei", vaan koki helpommaksi vältellä kotiin menoa uuden
visiitin varalta. Pian onneksi selvisi, että pappi oli löytänyt asunnon
Dublinista. "Ei pappi olisi ehkä meidän asumiskuvioihin sopinutkaan",
talon isäntä toteaa ja nostaa jalat pöydälle, avaa 48 tuuman television
ja alkaa parannella pikkujoulukrapulaansa Englannin valioliigan pelin
parissa.
