Vesijalanjälki - Armoton mittari vedenkulutuksellesi

"Tiedätkö, kuinka monta litraa vettä kulutat päivässä?" kysytään www.vesijalanjalki.org -nettisivuston avaussivulla. Vastausvaihtoehdoiksi tarjotaan paria litraa, 155 litraa sekä 4700 litraa. Kaikki ovat tavallaan oikeita vastauksia.

teksti: Lasse Kahila

Sivuston takana ovat vesihuollon, -rakennuksen ja -talouden ammattiainekerho AKVA sekä TKK:n Vesi ja kehitys -tutkimusryhmä. Aiheena olevalla vesijalanjäljellä tarkoitetaan kaiken kulutuksen vaatimaa vesimäärää. Juomalla litran vettä, kuluttaa litran vettä, mutta juomalla pullollisen olutta ei sinänsä kuluta tippaakaan vettä — sen pullollisen valmistamiseen on tosin jouduttu käyttämään 100 litraa vettä, niin sanottua piilovettä (engl. virtual water).

Näin sivustolla tarjotuista vastausvaihtoehdoista kaksi litraa on oikea vastaus siihen, kuinka paljon keskivertosuomalainen kuluttaa juomavettä päivittäin. Talousvettä sen sijaan kuluu vaihtoehtona annetun 155 litran verran. Jos sen sijaan kaikki piilovesi huomioidaan, suomalaiset kuluttavat keskimäärin 4700 litraa vettä päivittäin.

Ammattiainekerhon projekti

AKVA sai vesijalanjälki-projektin toteutettavakseen loppukeväästä. Vesi ja kehitys -tutkimusryhmän puuhamiehet Marko Keskinen ja Matti Kummu ottivat yhteyttä kerhon hallitukseen ja tarjosivat hommaa. Lopulta vesijalanjäljen tutkimisesta ja nettisivujen laatimisesta tuli kesätyö vesirakennusta opiskelevalle Laura Kuisminille.

"Mietimme, että hallitus olisi liian iso hoitamaan tehtävää. Haluttiin kuitenkin mielellään, että projektin vetäjä olisi joku AKVA-aktiivi, että tiivis kontakti hallitukseen säilyy. Se oli tarpeen, koska hallitus toimi ohjausryhmänä projektin vetäjälle. Lauralla oli kokemusta ohjelmoinnista ja kiinnostusta hommaa kohtaan, joten hän oli siten aika selkeä valinta", AKVAn puheenjohtaja Maarit Leppänen muistelee valintaprosessia.

Rahoitus hankkeeseen saatiin Maa- ja vesitekniikan tuki ry:n (MVTT) sekä Teekkaritoiminnan edistämisrahaston (TTER) lahjoitusten avulla.

Mikä vesijalanjälki?

Ravinnon, energian ja tavaroiden tuottamiseen tarvittavaa maa- ja vesialuetta mittaava ekologinen jalanjälki lienee jo aika laajalti tunnettu asia. Hollantilaisen professori Arjen Hoekstran vetämä työryhmä lanseerasi vuonna 2004 julkaistussa tutkimuksessaan vesijalanjälki-käsitteen. Se paljastaa, kuinka paljon käyttämiemme hyödykkeiden tuottamiseen on kulunut vettä. Esimerkkinä mainittakoon, että ruiskilon tuottamiseen tarvitaan noin 900 litraa vettä. Kiloon naudanlihaa sitä kuluu peräti 15 000 litraa.

Kun vesijalanjälki voidaan laskea tuotteille, voidaan se kulutustottumusten perusteella laskea yksittäisille kansalaisille tai kokonaisille yhteiskunnille. Yhdysvaltalaisen keskivertokansalaisen vesijalanjälki on 2 480 kuutiometriä vuodessa. Suomalaiset selviävät 1 730 kuutiolla vuodessa, mutta kiinalaiset vielä vähemmällä, vain 700 kuutiometrillä vuodessa.

"Elintason nousun myötä esimerkiksi lihansyönnin määrä ja kulutus ovat kasvaneet. Sen vuoksi länsimaiden vesijalanjälki on yleisesti ottaen suurempi kuin kehitysmaiden", projektia vetänyt Kuismin kertoo.

Vedenkulutus ei välttämättä aina ole negatiivinen asia

Suuri vesijalanjälki ei ole yksiselitteisesti huono juttu. Vesihän kiertää luonnollisesti ja Suomessa makea vesi on väkilukuun nähden suorastaan luonnonrikkaus. Liiallisesti ja väärin käytettynä se kuitenkin vaikuttaa koko ekosysteemiin. Radikaalein esimerkki lienee Kazakstanin ja Uzbekistanin rajalla sijaitseva Aral-järvi, jonka pinta-ala on väärinkäytösten takia supistunut alle puoleen.

"Nykyäänkin Uzbekistanissa viljeltävä puuvilla kuluttaa Aral-järveä pahasti. Eräillä maailman alueilla maa vajoaa, koska pohjavettä on käytetty liialti kasteluun", Kuismin luettelee vääränlaisesta vedenkulutuksesta aiheutuvia haittoja.

"Toisaalta vesijalanjälki ei ota huomioon logistiikkaan kuluvaa veden määrää. Muualla tuotettu sikakilo saattaa viedä vähemmän vettä kuin suomalainen, mutta sen tuomiseen Suomeen tarvitaan energiaa ja energian tuottamiseen kuluu vettä", hän lisää.

Siinä, missä kehitys on lisännyt kulutusta, on myös viljelytekniikka kehittynyt. "Nykyisillä viljelymenetelmillä vettä kuluu saman sadon saamiseksi vähemmän kuin ennen. Lisäksi yhtä asiaa tuijottamalla, esimerkiksi geenimuunneltujen tuotteiden viljely ei vaadi niin paljoa vettä. Niillä tosin lienee sitten muita haittavaikutuksia", Kuismin sanoo.

Tarkoitus ja julkisuus

Projekti toteutettiin tammikuussa 2008 Dipolissa pidettäviä Tekniikan päiviä silmälläpitäen. Laura Kuisminilla ja muilla AKVA-aktiiveilla on siellä ständi pystyssä ja he pitävät luennon vesijalanjäljestä.

"Tekniikan päivien lisäksi asialle pyritään saamaan näkyvyyttä erilaisten lehtiartikkelien kautta", Kuismin sanoo [tämäkin lehtiartikkeli palvellee siis jotenkin hanketta - toimittajan huomio]. "AKVAlla oli myös rasti Otasuunnistuksessa syksyllä. Tehtävänä oli vastata vesijalanjälkiaiheisiin kysymyksiin, jonka jälkeen kerroimme asiasta. Aihe kiinnosti rastilla käyneitä ja se vähän yllätti. Positiivisesti tietenkin!", Maarit Leppänen nauraa.

Vesijalanjälkiprojektin tarkoitus ei tyttöjen mukaan olekaan ongelmista paasaaminen, vaan pikemmin ilmiön tuominen laajemman yleisön tietoon. "Lisäksi se soveltuu erinomaisesti tuotteiden vertailuun sekä ongelmien ja vaihtoehtojen esiintuomiseen", Kuismin sanoo.

Artikkelissa on käytetty lähteenä Laura Kuisminin ja Maarit Leppäsen haastatteluja sekä www.vesijalanjälki.org-nettisivustoa.

Kohti pienempää vesijalanjälkeä

Omaa henkilökohtaista vesijalanjälkeä voi pienentää helposti. Projektin tuloksena tuotetulla nettisivustolla www.vesijalanjalki.org voi laskea oman henkilökohtaisen vesijalanjäljen ja sen perusteella muuttaa kulutustottumuksiaan.

Tässä muutamia helppoja sääntöjä:

Kahvin vesijalanjälki teehen nähden on nelinkertainen. Kahvin korvaaminen teellä ainakin osittain pienentää siis vesijalanjälkeä. Liharuokien tuottaminen kuluttaa yli 15-kertaisen määrän vettä kalaan nähden. Siinä lienee siis yksi tärkeä muutos. Teollisuustuotteet kuluttavat globaalisti 106 litraa jokaista euroa kohden. Yleinen kulutuksen vähentäminen palvelee siis myös vesijalanjäljen pienentämistä.

Vesi voi olla sinistä tai vihreää mutta mitä se tarkoittaa?

teksti: Lasse Kahila

Vesijalanjälki
Kansalaisten ja yhteiskuntien kaiken kulutuksen vaatima vesimäärä. Käsite on verrannollinen ekologiseen jalanjälkeen. Vesijalanjälki voi muodostua niin kotimaisesta kuin ulkomaisesta piilo- ja talousvedestä.
Suomen vesijalanjälki = Suomessa kulutettu vesi + Suomeen tuotujen tuotteiden kuluttama vesi − Suomesta vietyjen tuotteiden kuluttama vesi.

Piilovesi
Piilovesi tarkoittaa tuotteen kasvatuksen, tuotannon ja jalostuksen aikana kulutettua vesimäärää. Piiloveden määrä riippuu tuotteen lisäksi maantieteellisistä olosuhteista sekä viljely- ja tuotantotekniikoista.

Sininen vesi
Sinisellä vedellä tarkoitetaan pinta- ja pohjavesiä. Sinisten vesien liikakäyttö ja kuivuminen voi johtaa dramaattisiin seurauksiin ekosysteemissä.

Vihreä vesi
Vihreä vesi tarkoittaa sadevettä ja maaperään sitoutunutta vettä, joka sijaitsee pohjaveden alapuolella. Kaikesta viljelyyn käytettävästä vedestä 15 % on sinistä kasteluvettä ja loput 85 % vihreää vettä.

Harmaa vesi
Harmaa vesi on saastunutta vettä. Harmaaksi vedeksi lasketaan se vesimäärä, joka kuluu veteen joutuneiden haitta-ainepitoisuuksien laimentumiseksi hyväksytylle tasolle.