Tunnetko jo osakunnan?

Koristaako vuosijuhla-asuasi jo osakuntanauha? Oletko vieraillut sitsien lisäksi pöytäjuhlissa tai astellut ylioppilaiden soihtukulkueessa? Entä oletko juossut alasti Töölössä kivitalojen hämmästellessä menoasi? Jos et, osakuntatoiminta ei ole vienyt sinua mukanaan.

Teksti: Kaisa-Maria Suomalainen

Kuvat:  Markus Palviainen,  Erkka Tuomela ja  Janne Väänänen

Korkeakouluopiskelijan vapaa-ajan ei tarvitse olla killan tai ainejärjestön sanelemaa. Osakunnat huolehtivat, että viimeisetkin aukot opiskelijan kalenterissa täyttyvät.

Osakunnat saattavat jäädä riviopiskelijalle vieraiksi, etenkin jos riviopiskelija istuu laskuharjoituksissa kokonaan toisessa kaupungissa. Syitä on monia. Osakuntien jäsenyys ei ole enää pakollinen. Killat ja ainejärjestöt ovat ottaneet osakuntien tehtäviä itselleen ja fuksit sosiaalistuvat opiskelijaelämään tietämättä mitään osakunnista tai niiden toiminnasta.

Osakunnat pääsevät esille lähinnä itsenäisyyspäivän soihtukulkueessa ja muissa akateemisissa edustustehtävissä. Toisaalta osakuntatoiminta on paljon muutakin kuin edustamista. Keskustan arvotaloissa pidetään poikkitieteellistä hauskaa, istutaan iltaa salaseuroissa ja lauletaan rapiirin tahtiin. 

Osakuntien pitkääkin pidempi historia

Osakuntatoiminnalla on pitkät, mutta elinvoimaiset perinteet. Osakunnat rantautuivat Suomen Turkuun yli 600 vuotta sitten, jolloin ensimmäiset 14 osakuntaa aloittivat toimintansa. Ne edustivat Suomen eri kolkkia, ja aivan kuten tänä päivänä, keräsivät oman alueensa opiskelijat yhteen. Pääkaupungin vaihtuessa Helsinkiin myös osakunnat helsinkiläistyivät. 

Nykyään osakunnat ovat kiinteä osa Helsingin yliopiston toimintaa, vaikka myös muissa korkeakouluissa opiskelevat ovat tervetulleita osakuntien jäseniksi. Ulkojäsenyys on tärkeää osakunnille. Sen ansiosta osakunnat voivat ylpeillä monitieteisyydellä, joka rikkoo laitos- ja instituutiorajoja.

Myös Teknillisellä korkeakoululla on oma sivunsa osakuntien historiassa. Osakunta-aatetta Otaniemessä edustaa suomenruotsalaisten Teknologföreningen. TF:n tehtävänä on yhdistää ruotsinkieliset opiskelijat sekä valvoa heidän etuja koululla. Käytännössä se myös ylläpitää ruotsinkielistä teekkarikulttuuria.

Teknologföreningen perustettiin jo vuonna 1872 teekkareiden ystävyysseurana. Mutkien kautta luotiin järjestelmä jossa ylioppilaskunnan alla toimi kaksi osakuntaa: Teknologföreningen ja Tekniikan Ylioppilaat. Osakunnan jäsenyys oli tuolloin pakollinen, ja opiskelijan oli valittava, kumpaan osakuntaan hän halusi kuulua. 
Tekniikan Ylioppilaiden (TY) toiminta alkoi kuitenkin hiipua, ja TY:n tehtävät siirrettiin vähitellen ylioppilaskunnalle kunnes TY lakkautettiin lakimuutoksen yhteydessä vuonna 1972.

Nykyään Teknologföreningen pitää osakuntatoiminnan perinteitä yllä Teknillisessä korkeakoulussa. Se on vireä 700 opiskelijan yhteisö, joka tavoittaa miltei kaikki Teknillisen korkeakoulun ruotsinkieliset opiskelijat.

Teknologföreningenillä on myös suomenkielisiä jäseniä. Osakunta toivottaakin kaikki ruotsin kielestä kiinnostuneet teekkarit mukaan toimintaansa. Tupsufuksi Maria Viitanen on ollut TF:n jäsenenä edelliskeväästä lähtien. Suomenkielinen Maria on opiskellut kansainvälisen IB-tutkinnon ruotsinkielisessä lukiossa. Hän kertoo innostuneensa TF:n jäsenyydestä, koska haluaa ylläpitää ruotsinkielen taitoaan ja koska hänellä on TF:llä paljon kavereita. "Tosi hyvin olen tutustunut ihmisiin ruotsiksi siellä."

Osakunnan hallituksen puheenjohtaja Robert Silénin mukaan Teknologföreningenin toiminta ei eroa merkittävästi muista osakunnista.

Ruotsinkielinen teekkarikulttuuri tuo kuitenkin mukanaan omat erityispiirteensä. "Osakunnalla tekemisen meininki näkyy, niin kuin teekkareiden keskuudessa muutenkin." Myös juhlakulttuuri on erityisen rikasta ja osakunnalla sitsataan monta kertaa vuodessa. Kuten monet muut osakunta-aktiivit, myös Silén painottaa poikkitieteellisyyden merkitystä.

Teekkarit ovat kuitenkin tuttu näky myös Helsingin yliopiston osakunnissa, koska teekkari voi päästä osakuntiin ulkojäseneksi. Ulkojäsenen ja jäsenen määritelmä vaihtelee hieman eri osakuntien välillä. Esimerkiksi Hämäläisessä Osakunnassa jäsenet jaetaan varsinaisiin jäseniin ja ulkojäseniin. Siellä varsinaisiksi jäseniksi voivat liittyä kaikki Helsingin yliopiston opiskelijat ja ulkojäsenyyttä voivat anoa pääkaupunkiseudun muiden yliopistojen opiskelijat.

Ulkojäseneksi hyväksymisen ehtona on lisäksi se, että henkilö on kotoisin Hämeestä tai hänellä on muutoin sääntöjen määrittelemä tiivis side joko Hämeeseen tai osakuntaan. Perusteena tälle jaottelulle on pitkälti se, että osakunta on edelleen hallinnollisesti monin tavoin osa Helsingin yliopistoa.

Käytännössä ulkojäsenen ja varsinaisen jäsenen ero on kuitenkin pieni. Ulkojäsen maksaa jäsenmaksua muutaman euron enemmän vuodessa, hän ei ole äänioikeutettu osakunnan kokouksissa, eikä voi tulla valituksi tiettyihin keskeisimpiin virkoihin, kuten päävirkailijaksi, hallitukseen tai kuraattoriksi. Kaikkiin muihin luottamustoimiin ulkojäsen voi tulla valituksi ja hän voi myös osallistua kaikkeen toimintaan samoin kuin varsinainen jäsen.

 Pohjois-Pohjalaisessa Osakunnassa ulkojäsenyys eroaa varsinaisesta jäsenyydestä vain siinä, ettei jäsenellä ole äänestysoikeutta osakunnan yleiskokouksissa. Ulkojäsen voi kuitenkin toimia kaikissa osakunnan viroissa.

Kotiseutuaatetta

Vaikka osakuntanauhoja jaettaessa ei enää tuijoteta syntymäkuntaan tai sukujuuriin, on kotiseutuaate silti olennainen osa osakuntien eetosta. Osakunta kokoaa kanta-alueelta saapuvat opiskelijat yhteen ja tarjoaa heille samanhenkistä seuraa. Siinä sivussa vaalitaan suhteita kanta-alueelle, puhutaan murretta ja säilytetään vanhoja perinteitä. 

"Vaikka Suomi onkin pieni maa, eivät heimoerot ole pelkkää valhetta. Se on kummallista, kuinka samalta seudulta tulevan kanssa tulee yleensä heti hyvin juttuun. Puheenaiheet täsmäävät ja omaa murrettaan ei tarvitse peitellä", toteaa Pekka Torvinen, joka viihtyy valtiotieteellisen tiedekunnan ohella myös Karjalaisessa Osakunnassa.

Osakuntien tarjoama yhteisöllisyys kumpuaa yhteisestä kotipaikasta ja taustasta. TKK:lla opiskeleva Esa Harjula arvioi: "Oma kotiseutu on tärkeä. Sukumme on asunut samalla paikalla Sodankylässä jo kauan. Ei sen merkitystä voi aliarvioida. Osakuntaan kuuluminen merkitsee myös sidettä kotipaikkakunnalle."

Yhteiset juuret eivät kuitenkaan kahlitse osakuntien toimintaa ja tee siitä pelkkää perinnekerhoa. Osakunnalla voi viihtyä, vaikka ei tuntisikaan itseään "tuppisuiseksi" pohjalaiseksi tai "kieroksi" savolaiseksi.

Hallintoa ja hauskanpitoa

Osakuntien suosiota selittää paitsi poikkitieteellisyys ja uudet ystävät myös osakuntien perinnetietoisuus. Monet vanhat tavat, jotka on muualla jo haudattu, jatkavat elämäänsä osakunnissa. Perinteet tuovat toimintaan oman säväyksensä, jota nuorempien järjestöjen on hankala kopioida. Osakunnilla menneisyys on kaikkialla läsnä. Opiskelija liittyy huomaamattaan osaksi historian ja sukupolvien jatkumoa.

Osakuntien historia näkyy myös kiltojen toiminnassa. Juomalauluperinne on monin paikoin osakuntajuhlien perua. Samoin kiltojen isäntien ja emäntien roolit ovat saaneet innoituksensa osakuntien vastaavista tehtävistä.

Rennon yhdessäolon lisäksi opiskelijapolitiikka ja vastuutehtävät kuuluvat osakuntalaisen elämään. "Osakuntatoiminta voi olla paitsi hauskapitoa, myös kunnianhimoista vaikuttamista. Muihin järjestöihin verrattuna osakunnat hallinnoivat yleensä kiinteistöjä, kuten omaa osakuntataloaan, ja suurehkoja rahavaroja. Osakunta-aktiivien harteilla on suuri vastuu", Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan aktiivit Maarit Keitanen ja Esa Harjula toteavat.

Osakunnissa myös juhlitaan ahkerasti. Perinteisten pöytäjuhlien ja vuosijuhlien lisäksi osakunnilla on omia historiallisia merkkipäiviä, joita muistetaan asiaankuuluvin juhlallisuuksin. Lentokone- ja aerodynamiikkaa opiskelevan Santeri Kontisen mielestä osakunnan vuosijuhlat ovat astetta kiltojen vuosijuhlia muodollisempia. "Mekin noudatamme etikettiä, mutta jos se on tylsää eikä siinä ole järkeä, luovumme siitä", hän vertaa.¨

Otaniemestä osakuntaan

Teekkarin mielestä matka Helsingin keskustaan on pitkä. Miksi vaivautua tulemaan osakunnalle, jos kiltariennot pitävät kiireisenä? 
Vastauksia on yhtä monia kuin osakuntalaisia. Jotain osakuntien suosiosta kertoo kuitenkin se, että niillä on myös ulkojäseniä. Osakuntainnostus on levittäytynyt maakuntayliopistoihinkin.

Osakunnalla vanhat ja nuoret osakuntalaiset toimivat yhdessä ja näin siirtävät osaamista sukupolvelta toiselle. Koko osakunnan virkarakenne on tämän heijastumaa. Ylimpänä asteikolla on osakunnan inspehtori, joka ansioituneena tieteenharjoittajana valvoo nuorempien puuhia. "Vanhimmat osakuntalaiset ovat yli kahdeksankymppisiä. Ja he ovat vieläkin innolla mukana juhlimassa", Maarit ja Esa nauravat.

Santerin mukaan kiltatoiminnan ongelmana on se, että pyörä pitää aina keksiä uudelleen. Ihmiset toimivat killassa aktiivisesti muutaman vuoden, mutta sen jälkeen porukka vaihtuu eikä jatkuvuutta ole. Sähköinsinöörikillan puheenjohtaja Olli Laine puolestaan aprikoi, että teekkareilta voisi löytyä aikaa osakunnille juuri aktiivisen kiltauran jälkeen.

Osakunnissa tapaakin paljon sellaisia ihmisiä, joihin ei muualla törmäisi. "Missä muualla voit jutella elämästä, taiteesta, tieteestä ja politiikasta lääke-, kauppa-, oikeus-,
luonnon- ja valtiotieteilijän kanssa samassa pöydässä? Pöydässä saattaa olla myös ammattikorkeakoululaisia, teekkareita, taikkilaisia ja sibisläisiä. Osakunnassa saa kavereita aloilta, joita ei tiennyt olevan olemassakaan", Pekka pohdiskelee.

"Jos tuntee otaantuvansa, kannattaa ehdottomasti liittyä osakuntaan", kiteyttää puolestaan Santeri.