Surf´s up! Tulevaisuuden energia otetaan aalloista

Aaltoenergiaa on tutkittu jo yli kolmekymmentä vuotta, mutta vasta nyt pilotoidaan valtamerten rannikoilla ensimmäisiä aaltovoimageneraattoreita. Yksi yrittäjistä on vuonna 2002 perustettu espoolainen AW-Energy, jonka patentoima WaveRoller muuntaa pohja-aaltojen elliptisen liike-energian sähköksi.

teksti: Meri Laitinen'

Tapaan AW-Energyn toimitusjohtajan Tuomo Hyysalon sekä projektipäällikkö John Liljelundin yrityksen Leppävaarassa sijaitsevassa päämajassa. Vaikka ulkona on harmaata ja aamu vielä aikainen, on tunnelma AW-Energyn toimitiloissa varsin dynaaminen: innostus meneillään olevasta projektista huokuu vastaan jo ovella. Mistä on siis kyse ja miten tämä aaltoenergiaa hyödyntävä innovaatio toimii?

"WaveRolleriin kuuluu pohjaan saranoitu, aaltojen voimasta edestakaisin liikkuva iso levy, eli siipi, joka puolestaan pumppaa siihen kiinnitettyä hydraulisylinteriä. Hydraulimoottorin pyörittämä generaattori on asennettu erilliseen vesitiiviiseen koteloon, josta sähkö johdetaan kaapelia pitkin maihin", Liljelund selittää. Idea sai alkunsa jo vuonna 1993, kun ammattisukeltaja Rauno Koivusaari (nykyään AW-Energyn sukellus- ja merioperaatiovastaava) huomasi pohja-aaltoilmiössä piilevät valtavat voimavarat. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, Koivusaaren ahaa-elämyksestä on jalostunut laite, jota testataan parhaillaan Portugalin rannikolla Penichessä. Mutta miksi vasta nyt?

Hyysalon mukaan aaltoenergiaa — varsinkaan pohja-aaltoenergiaa — ei ole aikaisemmin juurikaan hyödynnetty, koska vasta aivan viime vuosina taloudelliset ja tekniset puitteet ovat kohdanneet järkevällä tavalla. "Onhan aalto-energiaa yritetty valjastaa jo 70-luvulta asti, ensimmäisten isojen energiakriisien aikaan, mutta silloin ei yksinkertaisesti ollut tarvittavaa osaamista tai teknologiaa. Pohja-aaltojen energiapotentiaalia on sen sijaan tutkittu ensimmäistä kertaa vasta tällä vuosituhannella AW-Energyn toimesta. Kaikki osa-alueet ovat kuitenkin kehittyneet matkan varrella. Mekin oikeastaan hyödynnämme aika konventionaalisia menetelmiä, kuten hydrauliikkaa ja generaattoritekniikkaa, mutta nyt vasta nämä teknologiapalikat voidaan saattaa yhteen taloudellisesti järkevällä tavalla", Hyysalo linjaa. "Rahoitukseen ovat puolestaan vaikuttaneet globaalit megatrendit. Öljyn kallistuminen on seikka, joka usein mainitaan tässä yhteydessä, mutta faktahan on, että fossiilipohjaisilla polttoaineilla tuotettu energia on niin sanotusti dirt cheap, jos ei sille aseteta kunnon haittaveroja. Toinen merkittävä asia on hiilidioksidipäästöjen rajoituspyrkimykset: on herätty siihen, että on saatava aikaan energiantuotantotapoja, jotka eivät kuormita ympäristöä. Kolmas, ja vähemmän puhuttu tekijä on politiikkaan ja kansalliseen turvallisuuteen liittyvät seikat. Öljyn paha valta on sellaisissa käsissä, joiden ei tahdota puristavan länsimaiden kurkkua. Tiivistettynä on siis kyse sekä teknologian kehittymisestä että muuttuneesta mentaliteetista."

AW-Energy on heti alusta alkaen suuntautunut kansainvälisille markkinoille, sillä Suomen aaltovoimapotentiaali ei ole kaksinen. "Itämeren aaltoenergiatasot ovat todella onnettomia. Jos verrataan, että Portugalissa ja Espanjassa energiaa voidaan saada 40-65 kilowattia per aaltometri, Suomessa puhutaan korkeintaan muutamasta kilowatista. Suomen rannikko on lisäksi saaristoinen ja jäätyy talvisin. Ei kerta kaikkiaan ole kannattavaa suunnitella aaltoenergiapuistoa Suomeen, ainakaan lähitulevaisuudessa", Liljelund kertoo.

World Energy Councilin teettämän laskelman mukaan kymmenen prosenttia koko maailman sähköntarpeesta voitaisiin kattaa aaltovoimalla. Liljelund painottaa, että arvio on lähinnä teoreettinen: ­WEC:­n tutkimuksessa lähtökohtana on, että aaltoenergia otetaan syvästä vedestä, jolloin pohjan vaikutus ei ole syönyt aalloista energiaa. Suurin osa nykyisistä aaltoenergialaitteista onkin syvään veteen suunniteltuja offshore-laitteita, kuten esimerkiksi 140 metrin pituinen Pelamis, joka koostuu useista puoliupoksissa olevista, toisiinsa nivelletyistä putkista. Osa aaltogeneraattoreista, kuten WaveRollerkin, on kuitenkin nearshore-laitteita, eli ne toimivat lähempänä rantaa, missä aaltojen energiasta on hävinnyt noin puolet avomereen verrattuna. Kymmeneen prosenttiin on siis vielä matkaa.

Vaikka uusiutuvia energialähteitä hyödyntävät innovaatiot otetaan innokkaasti vastaan sekä energiateollisuudessa että luonnonsuojelujärjestöissä, ovat niiden ympäristövaikutukset usein suurennuslasin alla. Liljelund kertoo, että WaveRollerin ympäristövaikutuksia on pohdittu pitkin matkaa: "Suomessa on tehty jo yksi ympäristötutkimus, joka näytti pelkästään vihreää valoa. Nyt meillä on meneillään Portugalissa toinen tutkimus, jonka tekevät mereen rakennettavien laitteiden ympäristövaikutuksiin erikoistuneet meribiologit ja tutkimussukeltajat. Eräässä mielessä WaveRoller voi tuottaa jopa myönteisiä ympäristövaikutuksia: tiedetään esimerkiksi, että hiekkapohjan eroosiota voidaan hidastaa pohjaan kiinnitettävillä laitteilla." "Talonpoikaisjärjellä ajateltuna ympäristöhaittojen pitäisi olla aika minimaaliset: laite on meren pohjassa ja se mukailee aaltojen luontaista liikettä. Toisaalta, jos yksiköitä sijoitetaan samalle alueelle enemmän, täytyy vaikutuksia miettiä uudelleen", Hyysalo pohtii.

Pahimmista kilpailijoista kysyttäessä Hyysalo nimeää ensimmäiseksi meren, mutta mainitsee toki myös muut pilottiprojektit. "Tällä hetkellä tilanne on toimialalla sellainen, että liikkeellä on monenlaista yrittäjää ja on vaikea nähdä ketkä ovat loppujen lopuksi kilpailijoita. Kaikki kilpailevat rahoituksesta, ja ne joilla on uskottavimmat jutut saavat sen verran rahoitusta, että pääsevät katsomaan kortit. Mutta energiantoimituskilpailuahan ei ole vielä olemassa, joten haastajat ovat tällä hetkellä niitä, jotka pysyvät viemään teknologiaa eteenpäin nopeimmin", Hyysalo kertoo. "Pelin henki on, että voittaja ei ole välttämättä se, joka tekee teknisesti parhaan laitteen, vaan menestykseen vaikuttavat myös kaikenlaiset kansalliset ja patrioottiset seikat. Jos joku hanke saa esimerkiksi kansallista tukea, halutaan usein nähdä, että osa käytettävistä komponenteista valmistetaan paikallisesti tai ainakin sen valtion rajojen sisällä. Meidän tapauksessamme osa komponenteista valmistettaisiin Portugalissa ja osa Suomessa", Liljelund jatkaa.

"Maailma on muuttunut radikaalisti siinä mielessä, että isot energiayhtiöt ovat nyt aktiivisia ja etsivät koko ajan uusia vaihtoehtoisia energialähteitä. Meillekin tulee viikoittain kyselyitä ympäri maailmaa — halutaan tietää missä vaiheessa projekti on", Hyysalo kertoo. "Kiinnostukseen on vaikuttanut myös se, että laitteemme koetaan eksoottiseksi: se on kokonaan veden alla piilossa, mikä erottaa sen muista vastaavista aaltoenergialaitteista", Liljelund lisää. Kiinnostus näkyy luonnollisesti myös aineellisessa muodossa: AW-Energyyn ovat Suomessa sijoittaneet muun muassa Fortum, Sitra ja Tekes.

Mikäli pilottihankkeesta saadaan rohkaisevia tuloksia, on seuraavan kahden vuoden aikana tarkoitus rakentaa useista siivistä koostuva moduuli, joka tuottaa sähköä Penichen paikallisverkkoon. Vaikka itse laite toimisi loistavasti, paljon riippuu myös lainsäädännöstä ja muusta byrokratiasta. "Lupakäytännöt ovat vasta muotoutumassa, sillä laitteita ei yksinkertaisesti ole ollut aikaisemmin.  Itse olemme olleet Portugalissa aika hyvässä myötätuulessa byrokratian suhteen: meillä on hyvät välit satamakapteeneihin, jotka valvovat alueen vesiliikennettä, sekä paikalliseen pormestariin, joka on auttanut meitä todella paljon", Liljelund kertoo. "Peniche on paikkana varsin otollinen, sillä se markkinoi itseään ´capital of the wave´ -konseptilla, eli siellä on paljon sekä surffaustapahtumia että kaupallista aaltoenergian hyödyntämistoimintaa. Pelissä on ollut taitoa ja tuuria", Hyysalo toteaa.