Vallan kahvilla

Savua, tulta ja tulikiveä

Matti Kuronen
Espoolainen kaupunginvaltuutettu

Venäjän metsä- ja kaatopaikkapalot ovat taanneet sen, ettei loppukesästä juuri ole tarvinnut aurinkolaseja. Aurinkoa ei juuri ole näkynyt, eikä jokaisena päivänä edes juuri nenää pidemmälle. Savu on ollut tämän kesän uutisleijona, josta on riittänyt keskusteltavaa.
Savunhajun kauhistelu onkin riittänyt kansalaisille ja medialle. Analyyttisimmät tiedotusvälineet ovat jopa esittäneet arvioita kuolleisuuden lisääntymisestä pienhiukkaspitoisuuden noustua, mutta sekin on vain palojen seuraus, ei syy.
Tämän lisäksi on arvosteltu Venäjän viranomaisia ja huonoja käytäntöjä verraten molempia suomalaisiin. Kansakunta, joka ensimmäisenä sai ihmisen avaruuteen, ei nyt saa sammumaan muutamaa Karjalan mäntyä. Osaltaan metsän palaminen on osa sen normaalia kiertokulkua, mutta sen ei pidä antaa olla ihmisille vaaraksi.
Totuus on, että ympäristökysymyksissä valtioiden rajalla ei juuri ole väliä. Itä-Suomessa metsäpalojen savu on jokakesäinen asia. Siksi onkin hyvä, että kerrankin asia tulee myös laajempaan tietoisuuteen.
Lisääntyneet astmaoireet ja oletettua aiemmin kuolevat sydäntautiset eivät ole kenenkään toiveissa, mutta ehkä ne avaavat silmiä. Asian korjaamiseksi ei riitä, että sisäministeri ilmoittaa soittaneensa tulkatun puhelun virkaveljelleen ja sanoneensa, että pyykkien ripustaminen vaikeutuu täällä.
Myöskään ei auta, että omat ympäristömääräyksemme ovat maailman tiukimmat, jos samaa ympäristöä pilataan rajan takana. Sen sijaan on ymmärrettävä, että muutkin biotoopit kuin Itämeri ovat yhteisiä ja niistä tulee huolehtia yhdessä.
Suomen pitäisi jo omankin etunsa nimessä osallistua myös naapurien ympäristöstä huolehtimiseen. Pietarin jätevesien puhdistamiseen laitetut rahat olivat tehokkaimmassa mahdollisessa käytössä Itämeren puhdistamiseksi, Espoon puhdistamon kuormitusta sama rahasumma ei olisi juuri muuttanut.
Myös muuhun ympäristön hoitoon voidaan käyttää EU:n rahoja ja viedä suomalaista osaamista. Tärkeintä on, että valittaminen loppuu ja kaikki mahdolliset keinot parantaa asia käytetään.

PS. Länsimetroasia päätetään lopullisesti syyskuussa. Espoon valtuutetuista kolmasosa ei vielä tiedä kantaansa, vaikka kaikki selvitykset on tehty ja lausunnot annettu. Mitähän he odottavat? Puolueen käskyä äänestää oikein?