Töissä Irkuissa

Suomi, Irlanti, Ibiza...

Bilettäjästä luottopäälliköksi

Johanna Mitjonen

25-vuotias Mirja Tarvainen teki vuodenvaihteessa 2005 sen mistä monet nuoret valmistuneet haaveilevat. Hän lensi uunituoreet paperit taskussaan Irlantiin töihin. "Valmistuttuani 2004 tammikuussa tradenomiksi sihteerityön ja kielten koulutusohjelmasta tiesin, että haluan lähteä hetkeksi ulkomaille hankkimaan kansainvälistä kokemusta. Myöskään arkinen elämä Suomessa ei kiinnostanut. Irlanti oli muhinut ajatuksissa, koska tunsin ihmisiä sieltä."

Mirja arvelee, että hän olisi saanut ensimmäisen työpaikkansa, teknisenä tukena ilman tutkintoakin. Lisäksi Call centereihin, missä hän aluksi työskenteli, haetaan paljon ihmisiä, ja pelkkä tietyn kielen osaaminen riittää. Sen sijaan hän uskoo, että tutkinnosta oli hyötyä hänen pyrkiessään nykyiseen työhönsä, luottopäällikön tehtäviin. Luonnollisesti aiempi työkokemus, persoona ja omat mielenkiinnon kohteet vaikuttavat myös työpaikkaa haettaessa. Tällä hetkellä hän työskentelee Hewlett-Packard International Bank:issa. "Olen vastikään siirtynyt vastaamaan Suomen ja pohjoismaiden sijaan Euroopasta. Katson että saadaan maksut meidän asiakasyrityksiltä ja hoidan heidän leasing-sopimuksia."

Ulkomailla työskentelystä kasvoi mielenkiintoinen ja haastava mahdollisuus. Ennen Irlantiin muuttamista, hän kävi lomamatkalla tutustumassa Dubliniin ja sen tarjoamiin työmahdollisuuksiin. Hän suosittelee sitä hyvänä ideana. Näin tietää millaiseen maahan ja kaupunkiin on muuttamassa ja saa realistisen kuvan työmahdollisuuksista. Mirjan lähtötilanne Dublinissa kuulostaa hieman huimapäiseltä. Hän kertoi lähteneensä matkaan ilman työtä tai asuntoa. Asiat järjestyivät kuitenkin ripeästi: asunto järjestyi päivässä ja työ viikossa. Mitään järjestöjä hän ei käyttänyt hyväkseen, sillä silloin suunnitelmat olisi pitänyt tietää jo paljon etukäteen.

Työnhakuun Mirja suuntasi omin päin, työhaastattelut järjestyivät puhelimen välityksellä tai internetin kautta. Suurin osa firmoista haluaa kuitenkin haastatella kasvokkain, joten haastattelut pitää hoitaa paikanpäällä. "Muutamat rekrytointifirmat Suomessa välittävät töitä myös ulkomaille ja tällöin useat yritykset, jotka haluavat palkata työntekijöitä, tarjoavat relocation-paketteja, eli yritys maksaa esimerkiksi lennot, majoituksen bed & breakfast paikassa ennen vakituisen asunnon löytämistä sekä ensimmäisien kuukausien vuokran. Tämän seurauksena yritykseen pitääkin sitoutua pidemmäksi ajaksi, usein aika on vuosi."

Elämistä ja työskentelyä ulkomailla Mirja kuvailee hyväksi kokemukseksi. Hän sanoo, että aluksi oli enemmän work and holiday -tuntua, nyt tasaantuneempaa. Myönteistä ja antoisaa on hänen mukaansa se, että saa paljon ulkomaalaisia tuttavia eri puolilta Eurooppaa ja kielitaito karttuu. Aluksi sopeutuminen oli kuitenkin vaikeaa. Työelämään astuminen oli Mirjalle uutta ja vaati oman sopeutumisensa. Mirjan ensimmäinen työpaikka ei ollut mieluisa. "Alkuhankaluuksiin vaikutti myös virhevalinta asunnon suhteen: ränsistynyt asunto turvattomalla alueella oli epämiellyttävä kokemus. Selvisi, että naapurissa asui huumediileri, ja irlantilaisen katulasten näkeminen oli järkyttävää."

Mirja on kokeillut myös rennompia töitä ulkomailla. Edelliskesän vietin Ibizalla. Olin töissä pienehkön huoneistohotellin vastaanotossa. Tein töitä joka päivä, vuorot menivät niin, että aloitin puolilta päivin ja lopetin iltapäivällä, jolloin pystyin ottamaan aurinkoa, ja illalla menin takaisin töihin ja lopetin puolilta öin, eli pystyin myös lähtemään ulos juhlimaan. Työ oli ihanaa, juttelin asiakkaiden kanssa ja lueskelin, jos ei ollut tekemistä. Välillä vietin aikaa uima-altaalla asiakkaiden kanssa, välillä pelasin biljardia. Ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu ja vaihtelua arkiselle työlle. Ei vastuuta ja paljon juhlintaa."

Mirja kertoo, että ikävä kotiin ulkomailla on kova, varsinkin alussa kun oma ystäväpiiri ei ollut vielä kunnolla muodostunut. Kuitenkaan kulttuurierot Irlannin ja Suomen välillä eivät ole valtaisat, joten sen puoleen sopeutuminen oli helppoa. Mirja sanoo myös maailmankuvansa muuttuneen osin. Uusien ihmisten tapaaminen ja erityisesti taustaltaan erilaisten, on auttanut ymmärtämään monia asioita. Hän sanoo myös irlantilaisen rennon asenteen tarttuneen, tulevaisuutta ei murehdita.

Mirja miettii pitkään kysyessäni miten hän opastaisi ulkomaille lähtevää nuorta. "Aina pääsee kotiin. Siihen, että koti-ikävä on kova, kannattaa varautua. On hyvä miettiä mitä todella haluaa tehdä, niin kokemuksesta tulee varmasti antoisampi. Ilo pitää muistaa ottaa irti! Mirja kannustaa ulkomaille halajavia nuoria muistuttamalla, että vaikka kielitaito on eduksi, aktiivinen ote työnhaussa on tärkeämpää. "Esimerkiksi Irlannissa on monia avoimia paikkoja muun muassa pohjoismaisia kieliä puhuville, joten pelkästään se, että osaa suomea on etu. Näin ollen tutkinnolla ei välttämättä ole niin paljon vaikutusta. Yleensä työpaikan saa hyvin lyhyessä ajassa, jopa muutamassa päivässä, mikäli ei hae jotain tiettyä työtä. Call-Centereitä on paljon ja myös kahviloihin haetaan runsaasti työvoimaa."

Tulevaisuutensa Mirja näkee kuitenkin Suomessa. Lähitulevaisuutensa hän aikoo viettää ulkomailla, mutta Suomi on kuitenkin koti. "Loppujen lopuksi palaan kotiin kuitenkin, milloin se sitten ikinä tapahtuukin. Olen viihtynyt hyvin, pidän irlantilaisista ihmisistä ja elämänasenteesta sekä rakastan työtäni ja irlantilaista poikaystävääni. Irlantilaiset miehet ovat kyllä symppiksiä - uskon että rakkaus pitää monet muutkin täällä. Nämä pojat on kasvatettu kunnioittamaan naista eikä täällä ole kukaan käynyt muhun koskaan käsiksi tai tullut suoraan heittämään että `Saiskos pillua, kuten Suomessa`."