Silta halki Itämeren

Teksti: Pekka Tuominen

Rakennettu: 1995-2000
Jänneväli: 490 m
Kokonaispituus: 7 845 m
Korkein kohta: 2 004 m
Tieliikenne: 15 800 autoa/päivä
Junaliikenne: 21 000 hlöä/päivä

Ruotsin etelärannikolla käyneiltä ei helposti jää huomaamatta jättiläissilta, joka näyttää jatkuvan horisonttiin asti. Suurimman osan matkaa silta seisoo valtavien, parikymmenkerroksisen talon korkuisten pylväiden varassa, mutta jossain kaukana merellä silta kohoaa yli kaksisataametristen tornien varaan jännitettyjen vaijereiden kannateltaviksi miltei puolen kilometrin matkalta.

Jos Juutinrauman siltaa lähtee 36 euron tietullin maksettuaan ajamaan, huomaa kahdeksan kilometrin taivaltamisen jälkeen, että silta ei suinkaan ole päättymätön tai johda mereen. Vaikka jotain sukeltamisen tapaista siinä on, kun sillan kansi laskeutuu Peberholmin keinotekoiselle saarelle ja tunneli nielaisee tien neljän kilometrin matkaksi. Perille tullaan Tanskan puolella.

Juutinrauman silta ei ole maailman suurin millään yksittäisellä mittarilla, paitsi venyttäen määritelmää naurettavuuksiin tyyliin: maailman pisin yhdistetyssä rautatie- ja maatieliikenteen käytössä oleva vinoköysisilta. Silti kokonaisuutena tämä kahden maan välinen palkkisillan, vinoköysisillan, keinotekoisen saaren, rautatietunnelin ja maantietunnelin yhdistelmä, jonka osista jokainen mitataan kilometreissä, on maailmassa vailla vertaa.

Tunneli rakennettiin 55 000 tonnin painoisista elementeistä, jotka hinattiin laivoilla paikoilleen ja upotettiin. Palkkikilta taas koottiin 51 elementistä jotka nostettiin paikoilleen valtavalla kelluvalla nosturilla. Köysisilta, jonka 203,4-metriset pylväät ovat samalla Ruotsin korkein rakennelma, rakennettiin perinteisillä menetelmillä, joskin keskellä merta hankkeessa oli omat vaikeutensa.

Jättiläishanke onnistui yllättävän nopealla aikataululla: 1991 maiden hallitukset sopivat rakentamisesta, 1995 aloitettiin työt ja 2000 silta avattiin liikenteelle. Näyttävin rakennelma on valtava vinoköysisilta, jota ei voi olla huomaamatta, jos matkustaa Itämereltä Atlantille. Sillalla kulkee kaksi junarataa neljän autokaistan alla. Junien sähköjärjestelmät ovat Ruotsissa ja Tanskassa erilaiset, joten junissa on molemmat vehkeet ja vaihto tapahtuu valtakunnanrajalla.

Maiden välissä sijaitsevaa Saltholmia, Suolasaarta, suunniteltiin aluksi tukipisteeksi rakennelman puoliväliin, mutta ympäristösyistä saari jätettiin koskemattomaksi. Sen sijaan sen viereen rakennettiin uusi neljä kilometriä pitkä saari, jonka nimeksi tuli — tietysti — Pepparholm, Pippurisaari. Pepparholm (tanskaksi Peberholm) toimii myös valtavana biologisena laboratoriona, jonka luonnon annetaan vapaasti vallata ilman ihmisen väliintuloa. Ainoita sallittuja vieraita ovat biologit, ja vuoteen 2007 mennessä on saarelta löydetty 454 kasvilajia.

Juutinrauman silta on tehnyt Kööpenhaminasta ja Malmöstä käytännössä yhtä metropolialuetta. Joka päivä tuhannet ihmiset ylittävät sillan työmatkallaan naapurimaahan. Kokonaisuudessa sillalla kulkee 8 miljoonaa matkustajaa vuodessa. Mielipidemittausten mukaan kuitenkin pääasiallinen syy tanskalaisten Ruotsin-matkoihin on luonnon rauhaan pääsy, kun taas ruotsalaiset hakevat huvituksia Kööpenhaminasta. Vähempää ei kai voikaan odottaa Tivolin kotikaupungilta.