Nurja puoli

Menestyksen resepti

Markus Koljonen

Innovaatiot ovat suomalaisen kilpailukyvyn valttikortti. Erityisesti valttikortti kannattaa vetää taskusta (repimällä jos ei muuten) hakiessaan rahoitusta tutkimustaan varten. Jos pystyy uskottavasti perustelemaan, miten oma tutkimus kytkeytyy innovaation käsitteeseen, on selvässä etulyöntiasemassa muihin nähden. Tai ainakin siihen surkeaan vähemmistöön nähden, joka ei pystynyt tutkimustaan uskottavasti innovaatioläheiseksi perustelemaan.

Tilanne on ainoastaan hyvä. Mitä enemmän kilpaillaan, sitä enemmän kilpailijoiden kilpailukyky - kyky kilpailla keskenään - kasvaa. Ja mitä enemmän se kasvaa, sitä enemmän meillä on arvokasta kilpailua. Ennen pitkää tutkimusrahoitusolympialaiset noussevatkin urheilu-uutisten kestoaiheeksi ja toimivat siten yhä uusien innovaatioiden inspiraation lähteenä.

Eikä tässä vielä kaikki. On innovaatioissa paljon muutakin hyvää. Pelkkänä sanana innovaatio jo suorastaan huokuu uutuutta. Ja kuten tiedämme, on kaikki uusi tervetullutta ja itsessään arvokasta. Uusi uutuus ehkäisee tehokkaasti vanhan uutuuden vanhenemisen jälkeistä tylsistymistä. Sitä paitsi uutuus mahdollistaa perusteellisemman omistamisen tunteen. Onneksemme uutuus on lisäksi paitsi ehtymätön uusiutuva luonnonvara myös kierrätyskelpoista, mikä tietysti on vain hyväksi innovaatioteollisuuden ympäristöimagolle.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Innovointipuuhissa riskinottokyky on keskeinen onnistumisen mittari. On otettava juuri oikeanlaisia riskejä juuri oikeaan aikaan. Jotteivät laadukkaat riskit loppuisi kesken on niitä kultivoitava sopivasti. Riskisato on parhaimmillaan riskien ollessa meheviä. Makoisan riskin tunnistaa tietysti siitä ettei se hurjasti rimpuile vastaan. Varsin muheva jokavaltion riskiresepti onkin ottaa teekkari, kylteri ja disaineri ja laittaa ne tehosekoittimeen. Voilá! Eikä tässäkään vielä kaikk