Ruusuja ja hyvää mieltä naisille

Missä viipyy Teekkaripojat ry?

Annu Nieminen

8. maaliskuuta saattoi Alvarin aukiolla nähdä tavallista hymyilevämpiä naisia tarpomassa loskassa ruusut kädessä. Teknillisessä korkeakoulussa vietettiin naistenpäivää muun Suomen mukana.

Päivän parhaisiin anteihin kuului tutkija Panu Nykäsen luento naisopiskelijoiden asemasta ja kokemuksista TKK:lla 1900-luvun alkupuoliskolla. Nykänen sai pienen mutta tiiviin kuulijakunnan mukaansa tarjoamalla mehukasta tietoa ensimmäisistä miesvaltaisen opinahjon tyttöoppilaista.

Loppuiltapäivän kruunasi Esa Saarisen puhe naiselle. Lämminhenkinen tilaisuus aloitettiin halailemalla kanssakuulijoita, ja puhe syvensi päivän ajatuksia hieman tyttöenergiaa tummemmalle tasolle.

Puheiden ja luentojen lisäksi päärakennuksen ala-aula vilisi tyttömäisiä esittelytiskejä. Teekkaritytöt ry oli paikalla pitämässä kahvilaa tytöille. "Täältä saa kahvia, keksejä ja vaahtokarkkeja. Ja sitten voi lukea noita julkaisuja," Aino Sarakorpi valaisi osoittaen naisasiaan painottuneita lehtiä. Hän kertoo, että Teekkaritytöt kannattavat naisia, mutta ennen kaikkea tasa-arvoa. "Kyllä pojatkin saavat kahvia."

Poikia ja miehiä ei TKK:n naistenpäivässä järin sankoin joukoin nähty: esimerkiksi iltapäivän historialuennolla ainoa tilan mies oli luennoitsija. Kahvitonkan äärelle juhlapäivän syrjimiä uskaltautui sentään muutama - tiskille oli tietokoneluokista lyhyempi matka kuin aulan päädyn kahvilaan.

Naistenpäivää oli kuitenkin saapunut ihmettelemään varsin mukavan suuruinen joukko tapahtuman järjestäjien suunnittelemaa kohderyhmää. Tekniikan ylioppilas, nainen ja tasa-arvoasioiden saralla kunnostautunut kansalainen Karoliina Pekkarinen seurasi päivää uteliaan kriittisesti.

Hän osallistui muutamalle luennolle ja kiersi ala-aulan esittelyissä. Mihin tulokseen hän päätyi: tarvitaanko TKK:ssa naistenpäivää? "Ei nyt varsinaisesti tarvita," Pekkarinen muotoilee.
Mutta mitä, eikö ole mukavaa saada ruusuja ja tuntea itsensä erityiseksi? "En ole saanut mitään ruusua", teekkari vastaa ympärilleen pälyillen.

Naistenpäivän tarpeellisuus ja tasa-arvopoliittinen korrektius aiheuttivat jälleen keskustelua. Myös sen tarkoitusperiä mietittiin - TKK:lla yrityksien edustajat valtasivat päärakennuksen ala-aulan innokkaine sanomineen.

Mitä tarkoitusta naistenpäivä sitten palvelee? "Kyynisesti tulee heti mieleen, että kaupallisia vain. Kuitenkin taustalla on pyyteetön ja kaunis ajatus naisten mielen ilahduttamisesta", Pekkarinen heltyi hetkeksi kritiikistään.

Mielten ilahduttaminen ei kuitenkaan ollut ainoa motiivi - olihan päivällä toinenkin hyvä tarkoitus: nuorten tyttöjen kannustaminen tekniikan opintojen pariin. Koulutyttöjä vilisikin käytävillä muutama porukka - ja naisten vessassa sai kuulla rehellisiä kommentteja. "Se nainen oli tosi kiva, mutta se sano että sitten pitäis lukee pitkää matikkaa, niin että en mä nyt tiedä," takki päällä vessassa peilaileva tyttö tiivisti.

Päivän ollessa jo lopussa yhä mietitytti: mikä oli päivän tulos? Kohottiko päivä tyttöjen asemaa tai mieltä? "Pinnallisella ja materialistisella tasolla tämä kohotti mieltä. Kahvi oli hyvää", Pekkarinen summasi kokemuksen.

Nyt kun naisten mieliä on ilahdutettu, eikö olisi miesten vuoro? TKK:n miestenpäivä on ehdottomasti tilauksessa. Allekirjoittanut lupautuu sinne jakamaan miehille ruusuja.