Tuominen vs. Luominen

Tuomas esittää, että virusten luontainen hakeutuminen samoihin kohtiin DNA:ssa on syynä meidän ja simpanssien yhteisiin "geenifossiileihin". Mutta miksi sitten viruksissa on myös samat geenivirheet meillä molemmilla? Eihän sama virusyksilö ole voinut kumpienkin esi-isään tarttua, ellei kyseessä ole yksi ja sama esi-isä. Virukset tuntuvat myös kummasti noudattaneen ihmisapinoiden sukupuuta tartunnoissaan, sillä mitä kaukaisempi sukulainen, sitä vähemmän yhteisiä viruksia löytyy samoista kohdista DNA:ta.

Tuomaksen laskelmat simpanssien ja ihmisten eroista kaipaavat hiomista. Nyt hän vain laskee paljonko DNA:n emäspareissa on syntynyt keskimäärin eroa sukupolvessa, ja pitää samaansa lukua liian suurena. Tämä ei huomioi sitä, että mutaatiot voivat kerralla myllätä suuria pätkiä DNA:ta. Esimerkiksi jos koodiin CGATAGCAA lisätään vain yksi A toisen ja kolmannen emäksen väliin, muuttuu se muotoon CAGATAGCA. Pieni muutos, valtaisa vaikutus. Ihmisen perimässä on sukulaisiimme verrattuna myös kadonneita pätkiä ja pitkiä ympäri kääntyneitä osia. Kummallista työtä suunnittelijalta, mutta järkeenkäypää jos evoluutio on veistellyt geenit.

Mutaationopeuden on ihmisillä arvioitu olevan noin 10^-4-10^-6 muutosta geeniä kohden sukupolvessa. Ihmisellä ja simpanssilla on ehkä noin 25 000 geeniä, joten esitetyssä 20 000 sukupolvessa voisi tulla luokkaa 20 000 x 25 000 x 10^-5 = 5000 geenimuutosta. Mitään dilemmaa ei siis ole: eroa voisi mutaationopeuden puolesta olla vaikka yli mainitun 3 %.

Pekka Tuominen